Pihla on ekaluokkalainen tyttö, joka asuu äitinsä kanssa kerrostalossa. Pihlan vanhemmat ovat eronneet, kun tyttö on ollut pieni. Tarinassa Pihla tutustuu isäänsä, ja viettää hänen kanssaan lomaa. Isän potemat mielenterveysongelmat ovat pitäneet hänet pois kuvioista. Jossain määrin hän potee vieläkin ahdistuneisuutta. Pihlan äidillä on alkoholiongelma, jonka vuoksi Pihla joutuu ottamaan ajoittain itsestään liikaa vastuuta. Samassa talossa asuu Martta, vanha nainen, jonka koti toimii Pihlalle turvapaikkana silloin, kun äiti juo. Useamman sadan kilometrin päässä asuu Pihlan mummo, äidin äiti Virve, jonka luokse vierailut ovat aina mukavia. Pitkän välimatkan vuoksi vierailuja ei ole kovinkaan useasti.
Tarina etenee lapsen näkökulmasta ja kertoo lapsen arjesta alkoholiongelmaa potevaa äitiänsä kohtaan. Arkeen kuuluu hyvää aikaa, jolloin äidin toimintakyky on normaali ja aikoja, jolloin Pihla on lähestulkoon oman onnensa varassa. Tarinan edetessä äidin juominen alkaa näkyä siinä määrin, että joku naapureista tekee lastensuojeluilmoituksen ja heistä tulee lastensuojelun asiakkaita. Jossain vaiheessa Pihla otetaan huostaan.
Tarina kertoo siitä, kuinka vaikea päihdeperheen lapsen on hahmottaa olemassa olevaa tilannetta, etenkin kun se vaihtelee koko ajan. lapsi tekee havaintoja äidistään ja arjestaan, mutta ei saa niihin minkäännäköistä vastetta, koska tilannetta ei koskaan sanoiteta. Lapsi jää hämilleen omien tunnetilojensa kanssa, eikä tiedä mihin uskoa. Lapsen elämää leimaa jatkuva varpaillaan olo, silloinkin kun äiti ei juo. Lapsi seuraa alati äitinsä tunnetiloja, eleitä ja ilmeitä, ”lukee” tilanteita ja on tietämättään valppaana, koska tietää että mikään ei ole pysyvää. Lapsi rakastaa äitiänsä ehdoitta ja nauttii jaksoista, jolloin äiti voi hyvin. Mutta tuntee silloinkin sisällään surumielisyyttä ja levottomuutta. Lapsen kiintymyssuhteesta muotoutuu ristiriitainen ja se näkyy turvattomuutena ja joissain tilanteissa pakko-oireisena käyttäytymisenä.
Lastensuojelun roolia kuvaa kiire ja perheiden samankaltaiset ongelmat, jotka vaativat arviointia ja puuttumista. Tilanteet, jotka näyttäytyvät vähemmän ongelmallisina jäävät helposti vähemmälle huomiolle, koska puututtavaa on niin paljon. Ammattilainenkaan ei välttämättä kykene tekemään oikeata arviota perheen tilanteesta, jos ”kulissit” näyttävät olevan kunnossa. Koti on siisti, lapsen ulkoasu on pääosin asiallinen, naapurit tai koulu eivät ole huolissaan tai reagoineet. Perehtyminen lapsen tilanteeseen vaatisi aikaa ja sitä ei aina ole. Sosiaalityöntekijä saattaa reagoida ”kulisseihin”, vaikka pitäisi katsoa niiden taakse. Toisaalta hyvät kulissit osoittavat työntekijälle, että perheessä on vielä arjen hallintaa.
Päihdeperheen Lapsi kokee hämmennystä siitä, mihin hän oikeasti voisi uskoa, siihenkö huonoon, vaiko hyvään. Mikä on todellista? Mikä on epänormaalia? Lapsella on yksi kokemus yhdestä äidistä, yhdestä isästä, heidän arjestaan. Lapsi ei osaa kaivata sitä, mitä ei tiedä olevan. Vaikka Pihla saa mummoltaan ja Martalta erilaista huomioita ja hiljaista empatiaa, hän ei näe elämäänsä epänormaalina. Lapsen ympärillä ei ole yhtään ihmistä, joka sanoittaisi lapselle mikä on normaalia ja mikä ei. Liialliseen juomiseen liittyy aina häpeää, syyllisyyttä, valehtelemista ja peittelyä. Siksi asioita ei koskaan käsitellä, niitä ei oteta puheeksi, koska silloin olisi kohdattava oma häpeä siitä, mitä tuhoa liiallinen alkoholinkäyttö tekee läheisilleni. Koska asioita ei sanoiteta, niitä ei ole olemassa. Tätä tarinaa lapsi kertoo sosiaalityöntekijälle, kun tämä yrittää hahmottaa perheen tilannetta lasta haastattelemalla. Tarina kertoo siitä, miten isosta asiasta riippuvuudessa on kysymys. Se on sairaus, joka muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja tunne-elämää. Riippuvuus ajaa ihmisen toimintaan, joka ylläpitää riippuvuutta, ihminen sokeutuu omaan tilanteeseensa. Vaikka äiti kuinka paljon rakastaisi lastaan, riippuvuus on aina sijalla yksi. Päihteen hankkimiseen ja käyttämiseen liittyvät ajatukset menevät etusijalle.