Kotona äiti odottaa eteisessä, on huolestuneen näköinen ja sanoo menevänsä hoitamaan tärkeitä asioita. Sanoo, että käy kaupassa ja tuo ruokaa tullessaan. Äiti lähtee niin nopeasti, että Pihla ei ehdi sanomaan hei heitä. Pitkän ajan päästä äiti tulee, tuoksuu pahalle ja nostaa ryppyisestä pussista ruuan pöydälle, nukkumaan mennessä kehottaa Pihlaa lämmittämään ruuan itselleen mikrossa. Pihla tekee läksyjään, miettii pitkään laskutehtävää, jossa joku ostaa päärynöitä, antaa niistä osan pois ja osa on mennyt pilalle. Tehtävässä kysytään, montako syötävää päärynää on jäljellä. Pihla ei tiedä vastausta ja ajatukset pyörivät muualla, ei laskuissa, eikä päärynöissä. Mielessä vilisee kahdeksikko lumiukkoja, voitahroja ja aasi, jolla on selässään eläimiä. Sitten aasi, joka kantaa sivuillaan olevissa koreissa päärynöitä, joista osa oli aivan liiskaantunut pilalle. Kenelle niitä vie ja montako niitä on, siitä tytöllä ei ole mitään käsitystä. Yhtäkkiä äiti nousee kovaäänisesti ylös ja menee kylpyhuoneeseen. Istuu lattialla wc-pöntön vieressä ja nukahtaa siihen. Onneksi wc on aika puhdas, äiti on pessyt sen hyvältä tuoksuvalla aineella ja samalla kertonut, että kunhan Pihla kasvaa, hän voi alkaa opettelemaan siivousta ja ruuan laittoa. Silloin, kun äiti oli pieni, hänen oli pitänyt opetella monenlaisia kotitöitä. Äiti on laittanut puhtaaseen wc-pönttöön pienen muovisen paketin, jossa on sinistä pesuainetta. Joka kerran, kun wc:tä vetää, muovisesta säiliöstä irtoaa hiukan sinistä ainetta joka vaahtoaa ja pönttö pysyy puhtaana. Nyt Pihla kuunteli, kuinka äiti tyhjentää säiliötä kerran, kahdesti ja vieläkin. Pihlalla on kova pissahätä, mutta äiti on edelleen samassa paikassa. Pää nojaa pöntön vaalean ruskeata reunusta vasten.

Pihla havahtuu hereille, nostaa päänsä koulukirjan päältä ja juoksee vessaan. Siirtää varovasti äidin päätä ja istuu pissalle. Äiti valuu lattialle ja jää siihen, Pihla asettelee puhtaan pyyheliinan äidin pään alle ja menee nukkumaan. Tyynyliinassa on kuva kahdesta nallesta ja toisella puolella on tekstiä, joka ei ollut suomea. Hetken kuluttua nallen kuva on märkä, eikä tyynyn kääntäminenkään auta, lopulta tekstikin kastuu, mutta siinä vaiheessa tyttö on jo unessa

Aamulla kaikki on toisin, sen Pihla tietää heti. Kahvin tuoksu tulvii nenään ja keittiöstä kuuluu tuttuja turvallisia ääniä. Sanomalehti rapisee ja taustalla kuuluu tiskikoneen hiljainen hyrinä. Pihla jää sänkyyn, vaikka on aivan pirteä. On mukavaa kuunnella ääniä ja tietää, että kaikki on taas hyvin. Tuntuu siltä, että ääniä ja tuoksuja pitää säilöä jonnekin mieleen ja pitää odottaa että säiliö tulee varmasti täyteen, piripintaan niin kuin mummi sanoi, kun täytti ulkohanasta kukkien kasteluvettä kannuun. Vielä hetken aikaa, sitten vasta saattoi nousta ylös. Äiti istuu tutussa tuolissa ja lukee lehteä. Osoittaa murolautasta pöydällä ja kehottaa tyttöä syömään. Äiti näyttää keskittyvän lehteen, mutta Pihla huomaa, kuinka tämä katselee häntä vaivihkaa. Tyttö ajattelee, että äidin kasvot näyttävät siltä, että ne olisivat halunneet kysyä häneltä jotakin. Mutta mitä, sitä tyttö ei tiennyt. Äiti kertoo huomanneensa lapun jääkaapin ovessa, sanoi tulevansa kevätjuhlaan ja kertoo että olisi kiva tavata taas Pihlan opettaja.

Koulun pihalla leikittiin hippaa. Saman luokan tyttö läppäisee Pihlaa kevyesti selkään ja juoksee muiden mukana kauemmaksi. Pihla ilostuu ja koettaa saada heitä kiinni. Yhtäkkiä tuli niin hyvä olo, että jalat liikkuvat melkein itsestään. Pihla ei saanut ketään hipaksi, mutta se ei haitannut. Kaikki nauroivat ja kaikilla oli hauskaa. Sisään mentäessä Pihla läpsäsi vierustoveria käteen ja he molemmat nauroivat. Opettaja odotti luokan ovella ja hänkin nauroi.

Katsellaan äidin kanssa kesätakkeja, äiti kiusoittelee Pihlaa, sanoo ostavansa keltaisen kesätakin, vaikka kotona oli sovittu, että ostetaan punainen. Koska punaista ei löytynyt, lähdetään seuraavaan kauppaan, Pihla ottaa äidin kädestä kiinni, eikä irroita edes liukuportaissa, vaikka tuntee äidin otteen hetkeksi löysäävän. Ympärillä on paljon ihmisiä, lapsia ja aikuisia. Paljon kauppoja ja paljon tavaroita, ihmisiä, tuoksuja ja ääniä. Äidin askeleet ovat tasaiset, välillä liian nopeat, sitten hitaammat, jos äiti näkee jotain mielenkiintoista. Joskus äiti hidastaa liian äkäisesti ja Pihla katsoo huolestuneena ympärilleen, sitten helpottuu kun taas jatketaan matkaa. mennään kahvilaan ja Pihla saa valita jotain hyvää itselleen. Äiti ottaa tavallisen kahvin ja Pihla valitsee itselleen leivoksen, jossa on kermavaahtoa ja päällä kaksi mansikkaa. Äiti osoittaa Pihlan leukaa ja nauraa hersyvästi, siinä on kermavaahtoa ja sitten he nauravat yhdessä. Matkalla bussissa kotiin, uusi takki kassissa ja suussa tuntuu vieläkin leivoksen mansikkainen maku. Äiti lupaa, että mennään juhannuksena mummolaan ja syödään mansikoita. Pihla katselee auringon säteitä, jotka osuvat bussin ikkunaan, katselee ohi kiitäviä taloja, autoja ja kesää. Mieli on jotenkin kevyt ja äidin olkapää tuntui pehmeältä, siihen oli hyvä nojata ja melkein nukahtaa.

Kevätjuhla on ohi ja Pihla kävelee äidin kanssa kotiin. Tyttö on jännittänyt kovasti näytelmää, jossa näyttelee perhosta, mutta onneksi kaikki sujui hyvin. Perhosen piti liitää halki näyttämön ja samalla heiluttaa molempia siipiään. Tätä on harjoiteltu monta kertaa. Harjoituksissa opettaja oli istunut siellä, missä nyt istui katsojat ja oli huudellut sieltä ohjeita ja vuorosanoja, jos joku ei niitä muistanut. Pihla tulee juhlaan äidin kanssa ja mutta joutuu istumaan oman luokan oppilaiden viereen etupenkille. Äiti jää takapenkkiin. Niin lähelle ovea, että Pihla pelkää äidin karkaavan kesken juhlan. Jotta äidin näkisi, piti kääntyä ympäri ja vielä kääntää päätään. Tyttö haluaakin monta, monta kertaa tarkistaa, että äiti varmasti istuu samalla paikalla. Näyttämöllä perhonen liitelee halki näyttämön, siivet osoittavat sivuille, mutta katse on suunnattu katsomon takaosaan.

Jatkuu