VAIKUTUKSET PERHEESEEN

Alkoholiongelma perheessä on vaikea havaita, koska ongelmasta kertovia merkkejä ei aina ole nähtävissä, niitä ei haluta nähdä tai niitä ei osata nähdä. Alkoholia ei osata yhdistää perheen ongelmiin tai vanhemman juomista ei nähdä ongelmana. Perheenjäsenillä on käytössään puolustusmekanismit, defenssit, joista kieltäminen näkyy selvimmin.  Kieltämistä voi ilmetä myös, vaikka perhe on itse hakenut apua alkoholiongelmaan. Alkoholiongelmaa potevan käytössä on minän puolustuskeinoista järkeistäminen, jolloin omalle toiminnalle löydetään virheellinen selitys, jonka avulla oma epämukava tunnetila kohenee. Kieltämisen ja järkeistämisen seurauksena vanhemmat voivat hakea apua oireilevalle lapselle.  Vanhemmat eivät näe yhteyttä omien ongelmien ja lapsen oireilun välillä ( Broberg, Almqvist. 2005,  221). Vanhempaa/vanhempia voi hyvinkin palvella tilanne, jossa lapsesta löytyy syy perheen ongelmiin.

Kieltämisen seurauksena perheenjäsenet tai perheen ei-juova aikuinen voivat päätyä puolustamaan perheen alkoholiongelmaa potevaa aikuista. Tämä voi johtua myös häpeästä. Ei-juova voi tiedostaa, että ei ole kyennyt tilannetta muuttamaan tai siihen riittävän pontevasti puuttumaan. Hyvin usein vanhempi/ vanhemmat kertovat että lapset eivät tiedä vanhemman alkoholin liikakäytöstä, koska heille ei ole siitä kerrottu. Joskus vanhemmat voivat suostua terapiaan, jotta lapsen oireilulle löytyisi joku muu syy, kuin aikuisen liiallisesta alkoholinkäytöstä johtuvat perheen vuorovaikutus- ja tunne-elämän ongelmat. Kun em. asiat paljastuvat syyksi, se ei tuotakaan hämmästystä. Tämä ei johdu vanhempien heikkoudesta, vaan kuvaa sitä avuttomuudentilaa, jossa alkoholinongelmaisen perhe joutuu elämään. Jos ei-juova aikuinen on kasvanut päihdeperheessä, hän osittain tiedostaa vaikutukset, mutta ei näe niitä. Häpeä, syyllisyys ja suremattomat surut siirtyvät sukupolvelta toiselle (Tuhkasaari 2010, luento).

Alkoholiongelmaa potevalla on käytössään erilaisia toimintamalleja, joiden avulla saadaan hyväksyntää omalle juomiselle. Perheissä tapahtuu monensuuntaista syyllistämistä. Ongelmaa poteva syyttää puolisoa tai lapsia omasta juomisestaan. Taustalla on projektio, minän puolustuskeino, jossa henkilö projisoi jonkun toisen ominaisuudeksi itsessään olevia ikäviä piirteitään tai tunteitaan (Tuhkasaari 2008, luento). Projektion seurauksena ongelmaa poteva voi toistuvasti aiheuttaa riitoja, joiden seurauksena on ”pakko alkaa juomaan”. Perhe voi elää pitkään siinä todellisuudessa, että he ovat omalla toiminnallaan syyllisiä vanhemman juomiseen. Ei-juova aikuinen voi ajan myötä hahmottaa tämän vinoutuneen kuvion ja nähdä itsensä siitä irrallisena, mutta lapselle jää syyllisyys. Pahinta on se, jos ilmiötä ei löydetä, eikä syyllisyyttä päästä purkamaan. Perhe asettaa vastasyytöksiä ja ei-juova puoliso syyttää juovaa puolisoa kaikesta muustakin, mikä ei ole välttämättä liity liialliseen alkoholin käyttöön. Tämä lisää juovan puolison häpeää ja voi lisätä juomista. Kaikki tämä tapahtuu siten, että asetelmaa ei sanoiteta.

Alkoholin liikakäyttöön liittyy vaiheita, jotka aiheuttavat monenlaisia tunnetiloja koko perheelle. Valheista selkeimmät ovat juomisen petaaminen (paljon käytetty termi kuvaa juomisen valmistelua, jota ongelmaa poteva ei itse välttämättä halua/osaa havaita itsessään). Tässä vaiheessa ajatukset keskittyvät alkoholiin ja sen hankkimiseen. Esimerkiksi; henkilö antaa itselleen luvan juoda viikonloppuisin, jolloin toivotun ajankohdan lähestyminen kohottaa mielialaa. Juomiseen liittyy odotusta, ensimmäiset ryypyt mielletään palkinnoksi viikon työstä ja juomattomuudesta. Ensimmäisen illan juomiseen voi liittyä työstressin purkamista ja humala tuo toiveikkuutta. Toisen päivän juominen aiheuttaa usein kiistaa perheen kanssa. Kolmas päivä tuo lähestyvän työpäivän mieleen ja juomista aletaan lopettaa. Jos juomisen seurauksena töitä on laiminlyöty, nämä asiat alkavat painamaan viimeistään sunnuntai-iltana. Maanantai on tavallisesti vaikea päivä, koska henkilö potee krapulaa. Raskaan alkuviikon jälkeen seuraa pari normaalia päivää, kunnes taas tulee viikonloppu. Perhe tietää nämä vaiheet ennakolta ja kuvion toistuessa he sopeuttavat omaa toimintaansa juovan aikuisen rytmiin.  Perheenjäsenet löytävät ja omaksuvat kukin omat tapansa toimia siten, että tilanne olisi mahdollisimman siedettävä.

Retkahduksen petaamisesta on kysymys silloin, kun juominen on päätetty lopettaa tai se on jo kyetty joksikin aikaa lopettamaan, mutta ajatus lähtee hiipimään kohti juomista. Niillä, jotka ovat olleet pitkään raittiina, tämä vaihe voi kestää vuosia, ilman että henkilö tiedostaa näin olevan. Päihdetyön ratkaiseva tavoite onkin saada riippuvuutta poteva tunnistamaan näitä ajatuksia. Retkahduksen petaamisessa henkilö “päätyy” toimintaan, jonka tuloksena juominen mahdollistuu tai tulee jopa hyväksytyksi. Henkilö hakeutuu sellaiseen seuraan, jossa todennäköisesti juodaan tai henkilö riitautuu läheistensä kanssa, jolloin juomiselle rakentuu syy.

Perhe oireilee myös silloin, kun juomista ei ole. Vanhemman lukuisat lupaukset olla juomatta aiheuttavat ensin epäuskoa, sitten toivon, pettymyksen ja odottelun ristiriitaisia tunteita. Perheenjäsenet tarkkailevat merkkejä, jotka tunnistavat entuudestaan. Juova vanhempi voi saattaa perheensä toistuvasti tilanteeseen, jossa lupaa olla juomatta, mutta päätyy juomaan. Lupausten jälkeen vanhempi odottaa perheenjäseniltä kannustusta, mutta pettyy kun ei sitä saa. Perhe kokee saman kierteen aina uudelleen, mutta tilannetta ei sanoiteta.  Perheenjäsenet tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta asiaa ei voida ottaa esiin. Ongelmaa poteva ei tiedosta tai ei halua myöntää vaiheiden ja lupausten vaikutuksia perheeseen.

Alkoholiperheen sosiaalinen elämä kapeutuu ajan myötä. Ei-juova puoliso alkaa vältellä tilanteita ja tapahtumia, joissa on alkoholitarjoilua. Eivätkä he halua kutsua vieraita kotiinsa. Perhe ei välttämättä näe omaa tilannettaan, jos heille ei muodostu riittävästi ”tervettä peilauspintaa” ei-alkoholiongelmaisista perheistä. Peilauspintaa ei pääse syntymään, koska häpeä estää näyttämästä perheen tilannetta ulkopuolisille. Lapsilla ja nuorilla on luontaisesti vilkkaampi sosiaalinen elämä koulun ja harrastusten vuoksi, jonka vuoksi he näkevät myös perheitä, joissa alkoholiongelmaa ei ole. Tämä saattaa lisätä kapinaa tai lojaalisuutta, joissa kummassakin häpeällä on iso rooli. Ajan myötä lapset päätyvät tilanteeseen, jossa viettävät aikaa kavereiden luona, mutta eivät enää kutsu heitä kotiinsa. Tämä sopii hyvin; lapset ovat poissa havainnoimasta jähmeää vuorovaikutusta.

Puolison ymmärrys ongelmaa potevaa puolisoaan kohtaan on rajallista ja sidoksissa siihen, ylittääkö tämä rajan, jota ei ole keskustelemalla sovittu, mutta joka on muotoutunut ajan kanssa. Raja kuvaa sitä maksimaalista tasapainon tilaa, jossa päihdeperhe kykenee elämään. Tapauksissa, joissa tämä raja on ylitetty, puolison ymmärrys loppuu, mutta vain hetkeksi. Tämä näkyy siten, että puoliso hakee apua ja paljastaa tunnekuohun vallassa asioita, joista myöhemmin ei halukaan puhua tai puhuu vähätellen. Paljastukset liittyvä siihen, miten runsasta juominen on ja miten puolison juominen vaikuttaa perheeseen. Hakeutuminen ammattiauttajalle tapahtuu usein tämän rajan ylittyessä. Avun hakemisen kynnys on muutoinkin korkea, ja tilannetta hankaloittaa lähipiirin suhtautumiseen liittyvä yliymmärrys tai –jyrkkyys.

Usein puoliso päätyy kontrolloimaan ongelmaa potevan puolisonsa alkoholinkäyttöä, joka kapinoi tätä vastaan ja syntyy tilanne, jossa juominen ja juomattomuus yritetään todentaa. Puoliso voi vaatia puhallutuksia alkometriin tai hän vaatii tiliotteita, joissa näkyy ongelmaa potevan puolison käyttämät rahat. Tilanne ei etene, koska toinen keskittyy salailuun ja toinen paljastamiseen. Usein tilanne menee niin pitkälle, että puoliso hakeutuu terapiaan, koska epäilee omaa mielenterveyttään. Hän havainnoi ongelmaa potevan puolison liiallisen alkoholikäytön, mutta toisen vakuuttelujen edessä päätyy epäilemään omia havaintojaan.

Päihdeongelman vaikutus parisuhteeseen näkyy etääntymisenä ja jännittyneisyytenä, koska arkea eletään ongelmaa potevan puolison ehdoilla. Etääntyminen näkyy myös seksuaalisen kanssakäymisen vähyytenä tai jopa puuttumisena. Jos ongelmaa poteva on mies, valtapelin seurauksena nainen päätyy potemaan syyllisyyttä, koska ei ole halukas seksiin.  Hän torjuu lähestymiset vaikka puoliso ei joka kerta olisikaan humalassa. Ongelmaa poteva puoliso puolestaan saa tästä syyn juoda, koska ”vaimo ei anna”. Alkoholin liikakäytön vaikutus libidoon on merkittävä, lisäksi seksistä tulee usein toissijainen nautinto. Tämä lisää häpeää ja kiukkua. Lapsi on pääsääntöisesti täysin tietämätön tästä kuviosta, mutta havaitsee jähmeän vuorovaikutuksen vanhempiensa välillä.

Kirjoittaja psykoterapeutti Paula Hietanen