Psykologiliiton ja Editan julkaisemassa Kliininen lapsipsykologia kirjassa arvioidaan että, alkoholiongelma on vakava riskitekijä, koska sillä on vakavia seurauksia puolisoiden keskinäiseen vuorovaikutukseen, väkivallan esiintymiseen, omaan vanhemmanrooliin ja lasten sosiaaliseen elämään. (Bromberg, A.,Almqvist,K.,ym. 2005)
Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, puhutuksi, tulee jonkun kannettavaksi. (Tuhkasaari 2008 luento, sit. Martti Siirala)
Alkoholiperheen lapsen oireilu ilmenee monin tavoin ja harvoin oireilua yhdistetään siihen, että toinen vanhemmista juo liikaa. Perhe voi hakeutua perheneuvolaan, josta he toivovat lapsen saavan apua oireisiinsa. Oireet voivat olla mm. piittaamattomuutta, aggressiivisuutta, tottelemattomuutta, ahdistuneisuutta tai vetäytymistä. Tai kysymyksessä voi olla pitkään jatkuneiden kouluongelmien kärjistyminen. Jos perheen ”kulissit ovat kunnossa”, on vaikea hahmottaa mistä lapsen ongelmat juontavat, erityisesti jos tavataan vain lasta. Lapsen asema perheessä ja suhde alkoholiongelmaa potevaan aikuiseen vaikuttaa siihen, miten lapsi oireilee ja keneen oireilu kohdistuu. Vanhemmalleen lojaali lapsi on myötäilevä, tai muuttuu ”näkymättömäksi”. Kapinoiva lapsi saa helpommin syntipukin roolin. Suojeltu lapsi kärsii psykosomaattisista oireista ja moitittu lapsi on ”epäsosiaalisesti” käytöshäiriöinen lapsi tai nuori (Piha 1999, 17 sit. Minuchin 1974). Lapsille kehittyy rooleja, mm. sankari joka ottaa vastuun asioiden hoitamisesta, ja perheen nuorin päätyy usein maskotiksi. (Dahl & Hirschovits. 2002, 197.) Lapsi vaistoaa sen, kenelle kapinaansa voi näyttää, kysymyksessä on minän puolustuskeino. Usein aggressio on vaarattomampi osoittaa ei-juovalle aikuiselle, kuin vanhemmalle joka juo ja saattaa vastata aggressiolla tai hylkäämisellä. Lapsen oireilun takana voi olla suuri huoli ei-juovan aikuisen jaksamisesta. Lapsi on herkkä vaistoamaan emotionaalisesti yksin jääneen vanhemman ahdistuksen ja ristiriidan vanhempien välillä ja tarjoutuu rauhoittajaksi ja tilanteen tasapainottajaksi (Tuhkasaari, luento 2009). Lapsi ottaa luontaisesti syyllisyyden ja asetelma voi kestää vuosia. Alkoholiperheessä lapsi päätyy tarkkailemaan omaa käyttäytymistään ja havaitessaan perheessä vikoja, näkee niitä myös itsessään (Peltoniemi 2003,58). Lapset voivat oireilla sellaisissakin perheissä, joissa kukaan ei ole varsinaisesti alkoholisti, vaan alkoholin liikakäyttäjä. (Dahl,P., Hirschovits, T. 2002.)
Häpeä, lojaalisuus ja ristiriitaiset tulkinnat estävät lasta kertomasta vanhemman juomisesta ulkopuolisille. Myös lapsen ikä vaikuttaa siihen, kertooko hän perheen tilanteesta kenellekään. Pienikin lapsi osaa havainnoida aikuisen vaihtuvaa käytöstä, vaikka ei osaa tulkita sitä oikein. Leikki-ikäinen lapsi voi ilmaista asian siten, ”…silloin kun isän hiukset ovat eritavalla…, kun isä nauraa kummallisesti, kun isistä tuli pelottava” tarkoittaen tällä humalatilaa. Kasvaessaan lapsi ymmärtää, että asiasta puhuminen voi johtaa vaikeuksiin. Lapsen määrittämä aikuisen ongelmallinen alkoholinkäyttö on aikuisen mielestä normaalia ja usein vanhemmat itsepintaisesti kieltävät minkäänlaisen ongelman olemassaolon. (Itäpuisto 2010.) Lapsi pyrkii olemaan lojaali vanhempiaan kohtaan, eikä puhu perheen vaikeuksista muille ja tämä lisää ongelmaa ja niiden kestoa.
Vanhemmat riitelevät lapsen aikana toistuvasti liiallisesta alkoholinkäytöstä ja tämä on haitallista lapselle. Tampereen perheneuvolan johtava psykologin Risto Karttusen mukaan lapsilla on taipumus syyttää vanhempien riitelystä itseään ja erityisesti alle kouluikäiset kokevat että vanhemmat ovat vihaisia juuri hänelle. Aikuisen mielestä lapsi voi näyttää siltä, että ei näe ympärillä olevaa tilannetta, mutta tällainen lapsi kokee pelkoa yhtä paljon kuin itkevä lapsi (Karttunen 2009). Alkoholiongelmaa poteva sanoo usein, että ei usko lasten kärsivän, koska lapsi ei puhu asiasta, eikä lapsi näytä kärsimystään. Kuitenkin lapsi voi omien tarpeiden kustannuksella pitää yllä vanhempiensa tasapainoa (Tuhkasaari 2009, luento). Jos aikuisen juomiseen ei liity väkivaltaa, lapsi voi ensi alkuun yrittää tulla riitelevien vanhempiensa väliin. Lapsi koettaa saada aikuisten huomion itseensä, jotta riita loppuisi. Lapsen harteille siirtyy vastuu, jonka pitäisi olla pelkästään aikuisella. Hämmennystä lisää se, että alkoholiongelmaisen vanhemman kasvatus on usein epäjohdonmukaista.Humalaisen vanhemman käyttäytyminen menee herkästi yli ja leikki lapsen kanssa voi olla liian riehakasta. Lapsi säikähtää liian kovakouraista aikuista ja lähtee pois tilanteesta. Humalainen aikuinen ei näe oman toimintansa seurauksia ja saattaa loukkaantua lapsen reaktiosta. Jatkossa lapsi koettaa välttää näitä tilanteita. Tätä voi jatkua vuosia, jolloin kotoa pakeneminen on ainoa keino välttää tilanteita. Pieni lapsi ei tietenkään voi käyttää tätä keinoa.
Alkoholin liikakäyttöön liittyy jaksoja, jotka perhe oppii ajan kanssa tunnistamaan. Jaksoihin liittyy hyvin erilaisia tunteita ja toimintamalleja, jotka eivät voi olla vaikuttamatta juovan aikuisen kaikkeen toimintaan ja siten myös kasvatukseen. Jaksot ovat lyhyesti kiteytettynä; humalan odotusta edeltävä innokkuus, nousuhumalaan liittyvä riehakkuus, laskuhumalan mahdollinen aggressiivisuus ja krapulaan liittyvä alavireisyys ja synkkyys.
Lapsi oppii sopeuttamaan käytöstään aikuisen ongelmallisesta alkoholinkäytöstä johtuviin erilaisiin jaksoihin. Hän oppii kokemuksen kautta havainnoimaan milloin juovalta aikuiselta saa asioita periksi ja milloin ei kannata lähestyä ollenkaan. Lapsi luo omia sääntöjä ja toimintamallejaan ja sijoittaa omat tarpeensa taka-alalle. Myös ei-juova puoliso joutuu jännitteensäätäjäksi humalaisen aikuisen ja lasten väliin. Hänen tehtävänsä on pitää huolta siitä, että lapset ja humalainen aikuinen eivät joudu liiaksi toistensa vaikutuspiiriin silloin kun aggressio on pinnassa tai käyttäytyminen räjähdysherkkää. Kun isä vihan ilmaisuna lähtee juomaan, lapsi voi syyllistää siitä äitiä, ”joka taas huusi isälle ”. Lapsi voi ottaa tasapainottelijan roolin tilanteissa, joissa ongelmaa potevan aikuisen ja toisen vanhemman välit kiristyvät.
Projektiivinen identifikaatio on defenssi (puolustusmekanismi), jolloin henkilö kohdistaa omat ei-hyväksytyt tunteensa ja toiveensa toiseen henkilöön pitäen omia tunteitaan tämän aiheuttamina (Tuhkasaari 2009, luento). Alkoholiperheessä tämä näkyy siten, että alkoholiongelmaa poteva siirtää syyn juomisestaan tai perheen tukalasta tilanteesta puolisoon ja/tai lapseen. Defensseistä, siirtäminen tapahtuu siten, että aikuisen juomisesta kärsivä lapsi siirtääkin aggressionsa ei-ongelmaa potevaan vanhempaansa, koska ei uskalla osoittaa sitä alkoholiongelmaa potevalle.
Kolmikkosuhteet
Perheterapiassa puhutaan kolmikkosuhteista, jolloin kolmen suhteessa kaksi liittoutuu keskenään kolmatta vastaan, tämä on haitallista lapselle. (Hoffman 1985, 49, 131- 146). Kolmikkosuhteet toimivat myös oman ahdistuksen kanavana itsestä pois, jos yksilön oma tai kahden välinen ahdistuksen kanavointi on estynyt. Päihteet voivat toimia ahdistuksen kanavana myös. (Tuhkaari 2009, luento). Alkoholiperheessä vääristyneet liittoumat korostuvat ja vaihtuessaan lisäävät lapsen ristiriitaisia tunnetiloja. Esimerkki vaihtuvista liittoumista on, kun lapsen silmissä äiti näyttää hyväksyvän isän juomisen ja pyrkii tasapainoilemaan siten, että on liiallisesti miehensä puolella, jotta sopu säilyy. (liittouma äiti/isä vastaan lapsi). Jonain hetkenä äiti väsyy isän juomiseen, ilmaisee sen uupuneena ja ahdistuneena (tahattomasti) lapselle, ja toivoo sillä hetkellä saavansa lapsesta ymmärtäjän. (liittouma äiti/lapsi vastaan isä). Äiti pyrkii välttämään tätä, koska tietää sen jollakin tasolla voivan olla haitallista lapselle, mutta väsyminen tilanteeseen saa hänet turvautumaan lapseen. Isän tullessa humalassa kotiin, lapsi osoittaa aiemman liittouman tuloksena hänelle avoimesti mieltään. Isä suuttuu, koska ei ole tottunut hyökkäykseen, eikä siedä lapseltaan kapinaa tai ei halua ottaa sitä vastaan. Koska isä haluaa varmistaa omaa liittoutumaa vaimoonsa, hänen hyökkäyksensä kohdistuu lapseen. Äiti pelästyy isän hyökkäystä ja seurauksia peläten asettautuu lasta vastaan hoitaen tilanteen siten, että lapsi joutuu poistumaan tilanteesta, koska humalaista aikuista on vaikeampi hallita (liittouma äiti/isä vastaan lapsi). Lapsi kokee häviävänsä, koska äiti ei asetukaan puolustamaan häntä. Myöhemmin lapsi voi yrittää ottaa asian esiin, mutta ei saakaan vastakaikua, koska tilanne on rauhoittunut ja äidin suuttumus on jo hälventynyt. Isä on krapulainen ja katuvainen, on lupausten vuoro. Lasta hyvittääkseen isä saattaa vielä liittoutua lapsen kanssa, äitiä vastaan. Tai tekee sen seuraavalla kerralla juodessaan. Jatkossa äiti saattaa rauhaa ylläpitääkseen jopa vaatia lasta kunnioittamaan isäänsä. Sama saattaa toistua aika ajoin, mutta lapsi ei kokemuksen perusteella uskalla enää kapinoida juovaa isäänsä vastaan, joten kapina kohdistuu äitiin. Äiti on hämillään ja vihainen siitä että kaiken muun jaksamista vaativan lisäksi lapsi on häntä kohtaan avoimen aggressiivinen. Äiti/lapsi liittouma voi aktivoitua myös kun äiti päätyy etsimään ja tuhoamaan isän piilottamia pulloja ja hyväksyy lapsen apulaiseksi. Lapsen kontolle voi jäädä humalaisen aikuisen houkutteleminen kotiin, jos huomataan että isä ”tottelee” lasta paremmin kuin puolisoaan. Kuvio toistuu ja lapsi on keskellä peliä, jonka sääntöjä hän ei hahmota ollenkaan. Pelin kulkua ei selitetä lapselle ja myöhemmin aikuiset kieltävät pelin olemassaolon. Alkoholiperheen lasta voi siis hämmentää juovan vanhemman epäjohdonmukainen käytös, mutta hämmennystä aiheuttaa myös ei-juovan vanhemman epäjohdonmukainen käytös. Maritta Itäpuisto tutki väitöskirjaansa varten lapsen asemaa alkoholiperheessä. Tutkimuksen mukaan aina ei pullo ja juominen näy lasten silmissä, joten yhteys juomisen ja oudon käyttäytymisen välillä jää lapselle epäselväksi. Lisäksi päihteistä puhuminen ei ollut näissä perheissä tavallista ja aikuiset pyrkivät aktiivisesti vaientamaan lasten kysymykset ja keskusteluyritykset. (Itäpuisto 2005).
Kaksoissidos
Perheterapian uranuurtajan Gregory Batesonin projekti 50-luvulla keskittyi tutkimaan skitsofreenisen vuorovaikutuksen malleja ja he kehittivät termin ”kaksoissidos” kuvaaman tilannetta, jossa lapsi joutuu vastaanottamaan itselleen läheiseltä aikuiselta toistuvasti keskenään ristiriitaisia viestejä, ilman että kykenee niitä kommentoimaan tai vastustamaan. Batesonin mukaan tällainen toistuva vuorovaikutus on haitallista. Kaksoissidos on olemukseltaan monitasoinen kanssakäyminen, jossa yhdellä tasolla ilmaistu vaatimus toisella tasolla salaa kumotaan tai tehdään ristiriitaiseksi. Beteson ryhmän tutkija John Weakland osoitti, että kaksoissidos pitää sisällään myös sen, että yksi henkilö saa ristiriitaisia viestejä kahdelta eri henkilöltä. (Hoffman 1985, 37-39, 128-130 ja 194-197).
Alkoholiperheessä kaksoissidos syntyy tilanteissa, joissa aikuinen viestii lapselle täysin erilaisia asioita, mitä aiemmin tai ei- alkoholin vaikutuksen alaisena. Myöhemmin aikuinen kieltää viestin sisällön ja edellyttää myös lapsen tekevän samoin. Lapselle syntyy ristiriita, koska ei tiedä uskoako aikuista, vai omia havaintojaan. Aikuiseen uskominen säilyttää tasapainon, omiin havaintoihin uskominen on todellista. Kaksoissidos ilmenee myös alkoholiongelmaa potevan epäjohdonmukaisena käytöksenä; yhtenä hetkenä lapsi tulee torjutuksi ja toisena hetkenä häntä hellitään. Esimerkiksi kapinoivaan lapseen suhtaudutaan selvin päin neutraalisti, mutta humalassa aggressiivisesti. Ristiriitaa kasvattaa myös se, että kotona vanhemman juominen voi olla jatkuvien riitojen syy, mutta muiden ihmisten aikana ongelma kielletään. Alkoholista johtuen aikuisen käytös on epäjohdonmukaista, jolloin lapselle ei synny käsitystä siitä, mikä on luvallista ja mikä kiellettyä.
Jos vanhemmat asuvat erillään ja isällä on alkoholiongelma, vierailut hänen luonaan voivat aiheuttavaa ristiriitaa. Lapsi tekee havaintoja liittyen isänsä käyttäytymiseen, jossa kenties tapahtuu ylilyöntejä, mutta isän toiveesta kieltää nämä havainnot jopa itseltään. Vaikka isä ei kieltäisikään lasta kertomasta tapahtumia, lapsi vaistoaa herkästi, että tällaisista asioista ei ole hyvä kertoa. Kokemusta vahvistaa kun lapsi havaitsee äidin negatiivisen reaktion tämän kuullessa isän luona tapahtumista. Lapset tunnistavat herkästi vanhempien mielialat ja tunnelmat ja vanhempien keskinäisten suhteiden muutokset (Piha 1999). Lapsen lojaalisuus joutuu koetukselle, koska äiti voi käyttää lapsen sanomaa lapsen isää vastaan. Ristiriitaa lisää se, jos äiti vihastuu lapsen kertomasta, mutta yrittää peittää tämän lapselta. Lapselle voi jäädä epäselväksi, kenelle äiti on vihainen. Vanhempien riidellessä lapsi voi päätyä pulmalliseen tilanteeseen; häntä rangaistaan, jos hän menee jommankumman puolelle, mutta myös, jos hän ei mene kummankaan puolelle (Hoffman1985, 130, sit. Haley).
Toisin kun luullaan, alkoholin liikakäyttö perheessä vaikuttaa myös silloin, kun juomisesta on taukoa. Lapsi ei osaa eritellä, mikä on turvallista aikaa ja milloin on syytä olla varuillaan. Mikäli aikuisen juomiseen liittyy tilanteita, joissa lapsen pelko aktivoituu, lapsi päätyy pelkäämään kaikkia tilanteita, joihin liittyy humalainen aikuinen. Aikuisilla on vaikea ymmärtää mihin lapsen pelko perustuu, ja he usein päätyvätkin mitätöimään lapsen kokeman tunteen. Lapsi tarvitsee tunteen, että aikuinen hallitsee tilanteen, jonka hän itse kokee pelottavana ja johon hän ei voi itse vaikuttaa.