Hyödyllinen perheterapeuttinen työskentely lapsiperheiden kanssa ei ole mahdollista, ilman kolmen sukupolven näkökulmaa. (Piha, Jorma 1999, 17)
Sukupuun avulla voidaan lähestyä perhesalaisuuksia ja niihin liittyviä tunnetiloja, kuten häpeää ja syyllisyyttä. Alkoholiperheessä varttunut aikuinen voi sukupuutyöskentelyn avulla käydä läpi kokemaansa ja oppia ymmärtämään omia reaktioitaan ja tunnekokemuksiaan paremmin (Ijäs, Kirsti 2003.) Sukupuun avulla voidaan tarkastella ylisukupolvien kulkevia toimintamalleja, arvoja ja asenteita. Jos lähisuvussa on ollut alkoholiongelmaa potevia, voidaan miettiä minkälainen ”alkoholikulttuuri” suvulle on ominaista. Miten tuo kulttuuri minussa näkyy? Olenko huolissani omasta juomisesta vai olenko päätynyt parisuhteeseen henkilön kanssa, joka juo? Alkoholiongelmaa potevat ovat voineet omaksua suhtautumisensa ylipäätään alkoholinkäyttöön suvultaan ja omilta vanhemmiltaan. Jos omalla vanhemmalla on ollut alkoholin liikakäyttöä, mutta ongelmaa vähättelevä asenne, se voi siirtyä seuraavalle polvelle. Ajatellaan, että humalajuominen on normaalia. Hyvin usein kuulee, kuinka “isä joi liikaa, mutta hoiti työnsä, ei käyttänyt väkivaltaa, eikä juonut kapakoissa, jolloin se ei vaikuttanut meihin lapsiin mitenkään”.
Sukupuun avulla henkilö löytää vastauksen kysymykseen; miksi minusta on tullut minä. Merkityksiä ei kannata yrittää muuttaa, ennen kun entinen käsitys on ymmärretty ja purettu. (Lounavaara-Rintala 2004, 112)
Reflektiossa terapeutti palauttaa eli heijastaa takaisin sen, mitä asiakas on kertonut. Terapeutti tuo esiin, miten on asian ymmärtänyt tai mitä mielikuvia perheen kerronta hänelle tuottaa (Wahlbeck 2009, luennot). Terapiatilanteessa voidaan reflektoida asiakkaan aikana, josta tietenkin informoidaan ensin. Reflektointi auttaa asiakasta ymmärtämään, miten terapeutti hahmottaa tilanteen. Perhe voi myös halutessaan reflektoida terapeutin sanomaa. Työparityöskentelyssä reflektointi tapahtuu toiselle työntekijälle. Myös yksin voi reflektoida. Tämä lisää avoimuutta, ja perheelle tulee tunne, että kaikista asioista voidaan terapiassa puhua, ja että työntekijällä/työparilla ei ole salattavaa tietoa, jonka he jakavat sitten kun ovat kaksin.
Juha Siitonen määrittelee väitöskirjassaan voimaantumisen (empowerment) ihmisestä itsestään lähteväksi henkilökohtaiseksi sosiaaliseksi prosessiksi, jota ei voi antaa toiselle. Rohkaisuilla ja avoimuudella voi kuitenkin tukea voimaantumista. Voimaantuneella ihmisellä on halu yrittää parhaansa ja ottaa vastuu myös yhteisönsä muista jäsenistä. (Siitonen Juha 1999). Työntekijän voimaannuttava työote keventää asiakkaan kuormitusta, koska perheen voimaantuminen auttaa tulosten syntymisessä ja jopa mahdollistaa ne. Joissakin perheissä työntekijän tavoiteena voi olla pelkästään perheen tai yksittäisen perheenjäsenen voimaannuttaminen, jolloin voimaantunut kykenee paremmin tekemään itse oikeat ratkaisunsa. Työntekijän on tiedostettava perheen voimavarojen olemassaolo, vaikka ne eivät olisikaan selkeästi nähtävissä tai osoitettavissa. Perheterapian tavoitteena on vaikuttaa perheen ajankohtaisiin vuorovaikutusrakenteisiin ja tämä tapahtuu erityisesti tavoittelemalla perheen vuorovaikutuksessa olevia myönteisiä voimavaroja ja mahdollisuuksia (Aaltonen 2008).