Päihderiippuvuus on sellainen psyykkinen ja fyysinen tila, joka on seurausta elävän organismin ja päihdyttävän aineen vuorovaikutuksesta. Tähän tilaan kuuluu käyttäytymis- ja muita malleja, joihin aina liittyy pakonomainen tarve saada ainetta jatkuvasti tai ajoittain, sen psyykkisen vaikutuksen vuoksi ja joskus myös poistamaan sitä epämiellyttävää oloa, joka seuraa kun ollaan ilman ainetta. (Dahl & Hirschovits 2002, 263. sit. Pylkkänen 1986). Virallisesti riippuvuus todetaan, jos seuraavan listan oireista vähintään kolme toteutuu kuukauden ajan. Voimakas halu käyttää päihteitä, heikentynyt kyky hallita juomisen aloittamista, lopettamista ja määriä, kasvanut alkoholin sietokyky, muiden mielihyvän lähteiden jääminen sivuun, käytön jatkuminen haitoista huolimatta ja vieroitusoireiden ilmeneminen käytön lopettamisen tai vähentämisen jälkeen. (www.thl.alkoholiriippuvuus.)
Riippuvuuden muodot ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus. Psyykkinen riippuvuus tarkoittaa sitä, että henkilö on riippuvainen tunnetilasta, jonka päihde aiheuttaa. Hän kokee tarvitsevansa päihdettä voidakseen hyvin ja kyetäkseen elämään. Psyykkisen riippuvuuden juuret ovat ihmisen historiassa, persoonallisuudessa ja elämäntilanteessaan. Fyysisessä riippuvuudessa keho on tottunut päihteeseen, jolloin käytön lopettaminen saa aikaan fyysiset vieroitusoireet. Sosiaalinen riippuvuus tarkoittaa sitä, että päihteiden käyttäminen on sidoksissa sosiaalisiin suhteisiin, nuorten osalta on usein näin. Riippuvuusmekanismia voidaan kuvata nälkävietin avulla. Kun ihminen ei ole syönyt vähään aikaan, elimistö viestii erilaisia tuntemuksia, joista aktivoituu ruuan ja sen hankkimisen ajattelu. Aistit herkistyvät ruualle ja tuoksut lisäävät nälkää. Prosessi etenee siten, että ihminen hankkii ruokaa keinoja kaihtamatta ja tietoisuus ruuan olemassaolosta ja sen saamisesta helpottaa nälän sietämistä. Mielihyvä seuraa siitä, että ruuan, ja erityisesti mieleisen ruuan syöminen aktivoi mielihyväjärjestelmää. (Dahl & Hirschovits 2002, 268.)
Riippuvuusmekanismi on vaikeasti tulkittava ilmiö ja siksi sen esille ottamista ja ns. suoraa puhetta vältellään ja tällä mahdollistetaan päihteiden käytön jatkuminen. Riippuvuus sekoittaa aivojen mielihyväkeskusta, jolloin ihminen ei tunne, ajattele, eikä koe asioita terveellä tavalla, vaan päihteen hankkiminen ja käyttäminen on muita asioita tärkeämpää. Toisaalta; riippuvuus on maapallolla lajien ja yksilöiden välinen elinehto, sillä ilman riippuvuutta ei ole elämää. Riippuvuus muuttuu negatiiviseksi kun se ehdollistaa muuta elämää aiheuttaen psyykkisiä, henkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia ongelmia. (Dahl & Hirschovits 2002 , 264, 271). Riippuvuutta poteva ei tunne, ajattele, eikä koe asioita terveellä tavalla ja päihde voi korvata ihmissuhteet. Oma minä jää päihteen varjoon ja moraalikäsitys voi muuttua, jolloin ujous ja terve pelko saattavat kadota ja tilalle tulee kieroileva ja uhkarohkea persoona, joka toimii päihteiden käyttöä palvelevasti. (Dahl & Hirschovits 2002, 271).
Päihderiippuvainen valehtelee itselleen. Esimerkkejä tyypillisistä valheellisista ajatuksista; ”juon vain olutta, minulla ei ole alkoholiongelmaa, koska juominen tapahtuu ruokaillessa, se ei ole ongelma”. Henkilö oikeuttaa oman juomisensa, koska potee siihen niin suurta himoa. Riippuvuutta poteva henkilö on oman ajattelunsa uhri, hän ei kuitenkaan aina tiedosta valehtelevansa, valehtelu ei ole tahdonalaista. Päihderiippuvuutta potevalla on valheellinen minäkuva. (Twerski 2014, 72.) Päihderiippuvuutta poteva manipuloi toisia siinä määrin, että manipulointi voi muodostua luonteenpiirteeksi. Aluksi manipuloinnin takana on ongelmien peittely, ajan myötä siitä tulee päämäärä. ( J.Twerski 2014, 85.) Riippuvuuteen liittyy kyvyttömyys asettua läheisen asemaan ja voimakas tarve salata asioita myös itseltään. Alkoholiongelmaa poteva henkilö piilottelee juomistaan ja kokee siinä onnistuvansa.
Riippuvainen henkilö on kyvytön tekemään itseä koskevia terveitä päätöksiä, kyvytön puhumaan itselleen järkeä. Silti riippuvuus ei vaikuta muuhun päättelyyn. Henkilö voi olla älykkään intuitiivinen ja vakuuttava puheissaan. Hän voi olla kykenevä pätevään filosofiseen ja tieteelliseen päättelyyn. Seldakin mukaan kysymys on tahdon sairaudesta ja kyvyttömyydestä käyttää tahtoa. (David Seldak, teoksessa Trewski 2014, 50-52.) Päihderiippuvainen ajattelee vääristyneesti omasta tilanteestaan ja riippuvuudesta, mutta voi olla turhautunut ja huolissaan oman lapsen päihdekokeiluista. ( Trewski 2014,59)Riippuvuusajattelun tunnistaminen pitää tulla päihderiippuvaisen ulkopuolelta.