Tämä artikkeli on pariterapiaopintojen opinnäytetyö, jota olen muokannut kotisivuilleni sopivaksi. Käsittelen fiktiivistä tilannetta, jossa Tuulevi ja Henrik hakeutuvat pariterapiaan Henrikin alkoholiongelman vuoksi. Artikkeliin lainatut Tuulevin ja Henrikin päiväkirjamerkinnät ovat suoria lainauksia kirjasta, jonka he ovat yhdessä kirjoittaneet sen jälkeen kun Henrik sai apua alkoholiongelmaansa ja Tuulevi oli käsitellyt omaa läheisriippuvuuttaan. (Aschan, T&H. 2010; Selviämistarina. Alkoholi parisuhteessa). Päiväkirjamerkintöjen osalta tarina on todenperäinen. Artikkelin fiktiivinen terapia toteutetaan integratiivisena pariterapiana. Joka tarkoittaa sitä, että terapeutti räätälöi kullekin parille sopivan avun yhdistämällä oppimiaan menetelmiä joustavasti ja yksilöllisesti. Artikkelin faktat riippuvuudesta ovat osittain kirjallisuudesta, osittain kokemuksia tekemästäni päihdetyöstä. Artikkelissa en käytä suoranaisesti asiakkaiden tapauksia, vaan yhdistelen vuosien aikana oppimaani, kuulemaani ja tekemääni. Koska riippuvuuden havaitseminen ja työstäminen on haastavaa, olisi ideaalitilanne, että Henrikillä ja Tuulevilla olisi takanaan avokuntoutusjakso jossakin päihdetyön yksikössä. He tulisivat pariterapiaan sen jälkeen kun Henrik on työstänyt omaa riippuvuuttaan ja Tuulevi on saanut apua päihdeongelmaa potevan omaisena. Aina näin ei ole. Päihdetyötä voi opiskella kirjoista, mutta riippuvuuden syvin olemus aukeaa vasta konkreettisessa työskentelyssä riippuvuutta potevien kanssa. Se kertoo ilmiön moninaisuudesta.
Artikkeli ei ole kokonaisvaltainen kuvaus integratiivisesta pariterapiaprosessista, poimin mukaan mielestäni tärkeimpiä elementtejä. Käsittelen riippuvuutta parisuhteessa, haastan lukijan tutkimaan omia ennakkoasenteitaan ja tutustumaan riippuvuuteen ilmiönä. Pohdin Tuulevin ja Henrikin negatiivista kehää, sen hahmottamisen tärkeyttä, yhteisen tunneyhteyden tavoittelua ja lapsuuden vaikutuksia tämän hetken toimintaan.
Vanhemman liiallinen alkoholinkäyttö vaikuttaa aina perheeseen ja etenkin lapset ovat suojattomassa asemassa. Tässä artikkelissa en perehdy lapsen näkökulmaan, koska sivuillani on erillinen artikkeli lapsen asemasta päihdeperheessä. Jos lukija haluaa saada laajempaa kuvaa riippuvuudesta ja sen vaikutuksista lapseen ja perheeseen, tämä työ on jatko-osa em. työlle. (Linkki; lapsi päihdeperheessä artikkeli)
Konkreettisesti artikkeli syntyi suuresta kiinnostuksesta integratiiviseen pariterapiaan ja vielä suuremmasta kiinnostuksesta riippuvuuteen. Olen tehnyt päihdetyötä yksilöiden, parien, perheiden ja ryhmien kanssa ja vuosien myötä hahmottanut, miten isosta ja monisärmäisestä ilmiöstä riippuvuudessa onkaan kysymys. Olen mielenkiinnolla ja ajoittain hämmentyneenä seurannut, miten samassa henkilössä voi esiintyä niin erilaisia, toisistaan kaukana olevia ominaisuuksia, jotka riippuvuus saa aikaiseksi. Olen päässyt näkemään samassa henkilössä ihmisen omine ominaisuuksineen ja ihmisen joka potee riippuvuutta. Riippuvuus ei ole kytköksissä vain juomiseen ja siihen elämään, jossa juomista tapahtuu. Riippuvuutta potevan henkilön minäkuva muuttuu ja se ei voi olla näkymättä myös työpaikalla tai muissa paikoissa, joissa juomista ei esiinny. Riippuvuus on niin laaja ilmiö, että sen oppimisessa ei valmistu koskaan. Siksi sitä kohdatessa, terapeutin tulee olla avoin ja vastaanottavainen.
Integratiivinen pariterapia on kiinnostava ja käytännönläheinen menetelmä. Löysin siitä itselleni sopivia elementtejä ja koin, että valmiin struktuurin vuoksi sitä on suhteellisen helppo toteuttaa. Haastoin itseni pähkäilemään miten toteuttaisin integratiivista pariterapiaa kun mukana on alkoholiongelma.