Seuraavalla kerralla myös Henrik on hieman enemmän motivoituneempi terapiaan. Tuulevi on hyvillään, koska Henrik jatkaa terapiaa ja Henrik on tyytyväinen, koska hänestä ei ole tehty syyllistä. Koska parin tulon syy on toisen alkoholiongelma, terapeutti tekee kyselyn perusteella arvion, onko Henrikin alkoholin käyttö liiallista. Mikäli toteaa, että juominen on haitallista, hän kertoo parille riippuvuudesta yleensä. Mitä se tarkoittaa, mitä siihen liittyy, miten riippuvuutta poteva toimii suhteessa läheisiin, mitkä ovat riippuvuutta potevan puolustuskeinot.
Terapeutti avaa riippuvuuskäsitteen laihduttamisen kautta, koska hänellä on kokemusta, että siten molempien osapuolien on helpompi samaistua ilmiöön ja sen seurauksena ymmärrys riippuvuuteen kasvaa. Riippuvuusilmiö on liitetty pääasiassa huumeisiin, tupakkaan, alkoholiin, lääkkeisiin ja pelaamiseen. Riippuvuusmekanismi on kuitenkin samanlainen, olipa kysymyksessä alkoholin tai syömisen rajoittaminen. Monille asia avautuu, kun he miettivät esimerkkiä laihduttajasta. ”Olen päättänyt olla syömättä makeita leivonnaisia, minun pitäisi laihduttaa. Tänään oli lapsemme syntymäpäivä ja kakkua on jäljellä jääkaapissa, mutta en aio koskea siihen. Menen kyllä jääkaapille, mutta en ota himoitsemaani kakkua. Otan sieltä salaatin, jonka tein itselleni….. toisaalta kakku näyttää hyvältä, synttäreitä on niin harvoin, olen ollut ahkera ja olen oikeastaan ansainnut pienen palan kakkua. Lähden sitten iltakävelylle, jolloin kalorit poistuvat.. Otan vain pienen palan”. Juomisen suhteen tilanne etenee samalla tavoin. Ihminen ei edes tiedosta sitä hetkeä, jolloin antaa itselleen luvan tehdä sitä, mitä vastaan hän taistelee. ” Luvan antamisesta” toimintaan siirtyminen ei aina tapahdu saman päivän tai viikonkaan aikana, prosessi voi olla pitkä. Ennen luvan antamista aktivoituu myönteinen ajattelu riippuvuuden kohteesta ja yksi terapian tavoitteista onkin opetella tunnistamaan itsessään näitä ajatuksia,
Laihduttajan puolustuskeino on olla kertomatta laihduttamisestaan ulkopuolisille, jotta oma sortuminen olisi helpompi hyväksyä, eikä lupaukseen tarvitse samalla tavalla sitoutua. Samoin toimii päihdeongelmainen. Terapeutti tietää, että syyllistämällä ei tule tuloksia, jonka vuoksi hän perehdyttää asiakkaansa riippuvuuden ytimeen. Hän tavoittelee yhä syvempää kielteisen kehän hahmottamista, johon runsas alkoholinkäyttö liittyy. Asiaa miettiessä Tuulevi pyrkii hymyilemään ensi kertaa, kertoo että on itse yrittänyt laihduttaa lukuisia kertoja ja juuri noin siinä on käynyt. Hän yhdistelee uuden tiedon valossa riippuvuutta myös itseensä. Henrik on mietteliäs, pohtii riippuvuutta itsessään, mutta kumpikaan ei pue mietteitään sanoiksi. Käydään yleistä keskustelua riippuvuudesta, jonka aikana parilla on mahdollisuus pohtia ja sulatella uutta tietoa. Kiirehtimättä terapeutti lähestyy aihetta, miten riippuvuus näkyy teillä. Esittää kysymyksen molemmille, antaa aikaa ja tilaa vastauksille. Kuuntelee, vahvistaa avoimuutta, ei tartu vielä ikäviin syytöksiin, jota Tuulevin suunnalta voi tulla. Terapeutti ymmärtää, että oman riippuvuuskäyttäytymisen näkeminen ja myöntäminen on iso askel. Henrik voi pelätä, että myöntäessään juomisen hän joutuu tekemään asialle jotain. Henrik voi myös pelätä, että liiallisen juomisen myöntäminen antaa Tuuleville syyn jatkaa kontrollointia ja vahtimista.
Terapeutin tehtävä on tuoda esiin se, että riippuvuuteen liittyy vahvasti kieltäminen ja että riippuvuuden kehittymiseen menee vuosia, joten siitä irtipääseminenkin vie aikaa. Terapeutti käyttää esimerkkinä ravitsemustottumuksia, tupakointia, tai mitä tahansa muutosta, jonka omaksuminen ja käyttöön ottaminen on pitkä prosessi. Vie kauan aikaa, että aikomus muuttuu toiminnaksi. Riippuen aina siitä, miten monta vuotta henkilö sietää omaa tilannettaan, ennen kuin myöntää oman neuvottomuuden ja päättää tehdä asialle jotain. Terapeutti nostaa esiin häpeän, jota riippuvuutta poteva aina kokee. Miten jatkuva häpeän tunne saa juomaan tai syömään entistä enemmän, koska muuta ulospääsyä ei nähdä olevan. Ihminen haluaa rakentaa itsestään sopivan ulkoisen kuvan, joka ei sisällä kaikkia piirteitämme. Jos muut saavat nähdä meistä sen puolen jota emme halua näyttää, se uhkaa asemaamme täysmääräisinä sosiaalisina toimijoina ja synnyttää häpeää. Häpeän tunne kumpuaa syvältä ihmisenä olemisen ytimestä. Häpeän tunne liittyy kulttuurisiin ilmiöihin, tietyt ilmiöt opitaan näkemään häpeällisenä (Karkeila, Joutsenniemi, Sailas, Oksanen toim 2011, 65-66). Terapiaistunnon loppuessa Henrik ja Tuulevi jäävät pohtimaan riippuvuutta. Kotona molempien erillinen pohdinta jatkuu.
PARITERAPIA, sukupuu
Tuulevin ja Henrikin kanssa työstetään sukupuuta, jonka avulla terapeutti hahmottaa molempien kasvuperheiden vaikutukset tähän hetkeen. Terapeutti tuo esiin sen, että vanhempien antamat mallit eivät aina ole hyviä, niistä voi löytyä myös kuormittavia tekijöitä ( Ijäs 2003, 23). Sukupuun avulla Henrikille ja Tuuleville alkaa hahmottumaan, mitä he kantavat mukanaan lapsuudenkodista ja mihin he tarvitsevat muutosta. Henrikin sukupuusta voi löytyä muitakin joilla on alkoholiongelmaa, tai syy omaan juomiseen voi löytyä historiaa tarkastelemalla. Onko taustalla oman vanhemman liialliset vaatimukset, niidenkin alkuperää on hyödyllistä miettiä. Sukupuun avulla voi miettiä itseään isänä/äitinä ja sitä, mitä haluaa siirtää lapsilleen ja miten se tekee.
KIINTYMYSUHDEKÄYTTÄYTYMINEN
Tuulevin pohdintaa myöhemmin;
.. Olin tottunut selviytymään, jotta tulisin hyväksytyksi. Mitä ahtaammalla olin, sitä enemmän suoritin, koska silloin tunsin olevani turvassa. En tietenkään tietoisesti, vaan alitajuisesti… Minä olin esikoistyttö, viisi vuotta siskoani vanhempi. Olin oppinut, että vastuun ottaminen, toisten perään katsominen ja heidän vahtimisensa toivat kiitosta ja päänsilitystä.. Olin kiltti tyttö mutta sisälläni kiehui. Kelpasin työteliäällä käyttäytymisellä paremmin kuin leikkivänä ja kujeilevana lapsena. (Aschan 2010, 30.)
Henrikin pohdintaa myöhemmin;
Opin jo varhain perusasiat elämästä. Työ ja toimeentulo perustuvat ahkeruuteen ja aikaansaamiseen, eikä turhuudeksi sallittuja asioita sallittu juuri lainkaan… imin itseeni vahvan työmoraalin… aktiivisuudesta huolimatta tunsin kuitenkin välillä, että mikään ei riittänyt. Sitä tunnetta hälvensin myös alkoholilla…sukelsin bisnesmaailmaan vailla järkeä ja harkintakykyä, tavoittelin suuria ja halusin saada aikaan paljon.. pian tajusin todellisuuden. Katastrofin ainekset olivat koossa yhtiökumppanini epärehellisyyden vuoksi. Hattu täynnä tähtiä kompastuin ensimmäisen kerran todella pahasti, seurauksista kärsin yli kymmenen vuotta. Kun en voinutkaan enää noudattaa lapsuuteni oppeja ja hyveitä, kovuuteni ja kyynisyyteni kasvoivat. Lukemattomia kertoja huuhdoin alkoholilla pois sen nöyryytyksen ja häpeän, johon olin pudonnut. Hain humalalta usein maksimitehoa. (Aschan 2010, 26-27.)
Lapsena koettu turvattomuus aktivoi käyttäytymismallin, jolla lapsi maksimoi hoitajaltaan saaman läheisyyden. Tämä käyttäytyminen on suojannut lasta ahdistukselta, jatkunut aikuisuuteen ja siirtynyt parisuhteeseen. Pelko tunneyhteyden menettämisestä aktivoi kiintymyssuhdekäyttäytymisen suhteessa puolisoon. (Pinomaa, teoksessa Malinen, toim. 2013, 115.) Tuulevilla kiintymyssuhdekäyttäytyminen näkyy suorittamisena ja liiallisena vastuun ottamisena. Hän on kokenut, että tulee hyväksytyksi sellaisena ja sitä mallia hän on tietämättään jatkanut suhteessa Henrikkiin. Tuulevi pelkää menettävänsä Henrikin, jos löysää otettaan. Henrikin kiintymyssuhdekäyttäytyminen ilmenee työn tekemisenä; ”olen olemassa vain tekemällä lujasti töitä, itseni unohtaen”. Henrikin vaatimukset itseä kohtaan ovat aina olleet kohtuuttomat, eikä ”turhuuksia” ole ollut lupa käyttää. Tunnekeskeisen pariterapian teorian mukaan (Pinomaa, teoksessa Malinen, toim. 2013, 115-117.) .. heikoimmillaan ihmisellä ei ole kosketusta omaan sisäiseen maailmaansa, vaan hänen elämästään tulee selviytymistarina.
Riippuvuuteen liittyy kieltäminen ja oman haavoittuvuuden peittäminen, joka on itseä suojaava selviytymisstrategia. Myös parisuhteen tunnehaava aktivoi oman selviytymisstrategian, johon liittyy ajattelua; ole aina vahva, luota vain itseeni, älä näytä haavoittuvuuttasi (Malinen, Kumpula, teoksessa Malinen, toim. 2013, 18). Tuulevin ja Henrikin kohdalla se näyttäytyy siten, että molemmat kipuilevat parisuhteen umpikujaa, mutta Henrikin kohdalla kipuilua lisää riippuvuuteen liittyvä heijastaminen. Terapian keinoin paria rohkaistaan kertomaan omista tarpeistaan (Malinen, Kumpula teoksessa Malinen. toim. 2013,18).
Henrik on löytänyt alkoholista helpotusta siihen, että ei ole kyennyt olemaan siinä muotissa, johon hänet lapsena on asetettu. Hän pakenee metsään, koska kokee riittämättömyyttä suhteessa Tuuleviin. Samaa tunnetta, mitä hän on kokenut suhteessa isäänsä. Tuulevi kokee helpotusta ottamalla enenevästi vastuuta Henrikistä, jonka juominen vain lisääntyi. Henrik käyttää heijastamista ja siirtää Tuuleville vastuuta omasta juomisesta. ”Tuuleville mikään ei näytä riittävän”. Tuulevi turvautuu Henrikkiin, mutta tultuaan henkisesti hylätyksi, kääntyy Henrikkiä vastaan. Tuulevi kokee tuleensa hylätyksi. Lapsuuden pahin pelko on toteutunut.
PARITERAPIA tunnekokemusten jakaminen
Pariterapiassa lähdetään pysäyttämään kielteistä kehää hahmottamalla molempien toimintaa kehällä. Tavoitteena on saada pari tunnistamaan, että negatiivinen kehä on heidän yhteinen ongelmansa ja se poistuu, jos molemmat muuttavat toimintaansa. (Pinomaa, teoksessa Malinen, toim. 2013, 118-119.) Henrikin kohdalla negatiivinen kehä on syntynyt suhteessa oman isän asettamiin vaatimuksiin. Henrik on kokenut jo lapsena, että hänen täytyy tehdä enemmän töitä kuin isänsä. Isä opetti ankaraa työntekoa ja turhuuksien välttämistä. Henrik on ponnistellut rankasti, jotta kykenee täyttämään tyhjyyden, joka on seurausta riittämättömyyden tunteesta. Hän haluaa tehdä yksin perheelleen talon alusta alkaen, koska on ”talon ainoa mies”. Henrikin bisnekset menivät pieleen epärehellisen yhtiökumppanin vuoksi ja se syvensi entisestään riittämättömyyttä ja häpeää. Näitä tunteita Henrik hoitaa liiallisella juomisella. Mitä enemmän Henrik juo, sitä enemmän hän kokee kyvyttömyyttä. Negatiivinen kehä siirtyy parisuhteeseen. Henrik kokee riittämättömyyttä suhteessa Tuuleviin ja vetäytyy. Hänen kohdallaan juominen on alkanut riittämättömyydestä ja muuttunut riippuvuudeksi. Tässä vaiheessa juomiseen liittyvien syiden nimeämisen lisäksi voidaan tarkastella, mitkä tekijät ylläpitävät riippuvuutta. Kysymys on tärkeä, koska usein käy niin, että syy miksi juominen on riistäytynyt hallinnasta onkin poistunut, mutta juominen jatkuu.
Tuulevi ei ole tiennyt, että Henrikillä on epärealistisia odotuksia itseensä, hän näkee vain Henrikin juomisen ja pakenemisen perheen parista. Tuulevin taustalla on liian varhainen vastuunottaminen sisaruksestaan ja äidistään. Vain kovalla suorittamisella Tuulevi on kokenut olevansa ehyt. Tuulevin huoli Henrikin juomisesta liittyy lapsuuden haavaan, juodessaan Henrik muuttuu etäisemmäksi ja pakenee yksin metsään, jolloin Tuulevi jää yksin. Tilanne aktivoi primaaripaniikin, joka syntyy turvattoman parisuhteen kokemuksesta (Pinomaa teoksessa Malinen, toim. 2013, 116).
Terapiassa Tuulevi pääsee lähemmäksi Henrikin kokemuksia, mistä tämän riittämättömyys juontaa ja miten se näkyy parisuhteessa. Ärsytyksen ja vihan sijaan Tuulevi huomaa tuntevansa empatiaa Henrikkiä kohtaan. Ensimmäisen kerran hän saa kuulla, että Henrik potee riittämättömyyttä myös suhteessa häneen. Henrik tietää Tuulevin lapsuudesta, mutta ei ole koskaan osannut yhdistää Tuulevin takertumista hylätyksi tulemisen pelkoon jota Tuulevi kokee. Tunnekeskeisessä terapiassa työstetään samanaikaisesti parin välisiä jumiutuneita vuorovaikutuskehiä ja heidän omaa sisäistä todellisuutta. Kun toinen saa kosketuksen omiin tunteisiin, tunne avautuu myös toiselle. (Pinomaa, teoksessa Malinen, toim. 2013, 114, 120).
Kun Henrik on työstänyt lapsuuttaan, hän löytää uuden tavan tarkastella historiaansa. Sukupuun avulla tarkastellaan omien vanhempien ja isovanhempien kasvuperheitä ja olosuhteita, joissa ainoana selviytymiskeinona on ollut rankka työnteko ja turhuuksien välttäminen. Henrik alkaa hiljalleen ymmärtämään mistä riittämättömyyden tunne on syntynyt. Oman kasvuperheen tarkastelun seurauksena hän on hieman avoimempi tarkastelemaan tilannettaan kahden, jopa kolmen sukupolven näyttämönä. Jolloin oman perheen tilanne avautuu paremmin.
Jatketaan keskustelua siitä, miten Henrikin runsas juominen näyttäytyy kotona. Kuullaan Tuulevin kertomus siitä, miten Henrikin juominen vaikuttaa perheenjäsenin. Sitten haastetaan heidät miettimään, miten Henrikin runsas alkoholinkäyttö vaikuttaa olemassa oleviin ongelmiin. Jos Henrik kieltää riippuvuuden, se ei ole työskentelyn este. Voidaan puhua runsaasta juomisesta. Jos Tuulevi ja Henrik suostuvat, voidaan tavata koko perhettä ja miettiä yhdessä tilannetta. Lapset ovat aina tietoisia aikuisen runsaasta alkoholinkäytöstä ja kertovat asiasta, jos kokevat kertomisen olevan turvallista ja jos sitä heiltä kysytään. Vaikka riippuvuutta poteva ei jatkaisi terapiaa, muu perhe hyötyy terapiasta. He oppivat sen, että juovan vanhemman runsas alkoholinkäyttö ei ole kenenkään perheenjäsenen vika ja samalla he oppivat sen, että kontrolloimalla juominen ei lopu, vaan ongelmaa potevan on itse tehtävä asialle jotain. Olipa terapiassa Tuulevi yksin tai molemmat, terapian tuloksena Tuuleville kehittyy hiljalleen ymmärrys siitä, miten suuren ”vihollisen” kanssa Henrik painii.