Mikäli Henrik olisi kieltäytynyt tulemasta terapiaan, Tuulevi olisi päätynyt lasten kanssa istunnoille. Heidän kanssaan riippuvuutta lähestyttäisiin ilmiönä, joka saa isän käyttäytymään tietyllä tavalla. Isän syyllistämisen sijaan tarkastellaan riippuvuutta, samalla ymmärretään, että isän täytyy tehdä asialle jotain. Kun Henrik huomaa, että perheen ymmärrys riippuvuutta kohtaan on kasvanut, hän voi päätyä ajattelemaan myönteisemmin terapiasta. Kun riippuvuutta poteva henkilö tulee perheterapiaan ja suostuu pohtimaan omaa tilannettaan, lähestytään sitä, millä tavoin juominen vaikuttaa perheeseen. Riippuvuutta poteva henkilö täytyy saada huomaamaan mitä oma toiminta aiheuttaa läheisille. Sitä ennen terapeutin täytyy vakuuttua, että mukana ei ole henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Väkivalta on syytä kartoittaa huolella, etteivät perheenjäsenet tai puoliso saata itseään vaaraan kertomalla totuuksia. Perheterapiassa asiat pitäisi päästä puhumaan auki siinä määrin, että riippuvuutta poteva ymmärtää perheen olevan tietoisia niistäkin asioista, jotka hän on luullut salaavansa. Alkoholiongelmaa poteva piilottelee usein pullojaan eri paikkoihin kotona. Ällistyttävän usein hän luulee, että kukaan perheestä ei tiedä kätköjä. Yllätys on melkoinen, kun lapset ilmaisevat tietävänsä tarkalleen mitä isä juo ja missä paikoissa hän juomiaan säilyttää. Tästä seuraa, että juomisongelmaa potevan on vaikeampi kieltää tilanteensa.
Jos perhe ei ole valmis syvälliseen pohdintaan, perheen kanssa keskustellaan ylipäätään perheen vuorovaikutuksesta. Hyvin pienetkin lapset osaavat sanoa mielipiteensä, jos kokevat että tilanne on turvallinen. Tässä vaiheessa terapeutin tehtävä on säädellä tunnetiloja. Varmistaa että asian käsittely on rauhallista ja kaikkia osapuolia ymmärtävää. Jos Henrik ei osallistuisi käynneille, lapset hyötyvät tiedosta, miten aikuisen runsas alkoholin juonti vaikuttaa muihin. Lasten kannalta on tärkeää, että perheen jännitteitä päästään purkamaan. Lapset hyötyvät siitä että asialle annetaan nimi ja sitä voidaan pohtia turvallisesti. Mikäli Henrik ei halua pohtia tilannetta perhe- tai pariterapiassa, hänelle voi tarjota yksilökäyntejä, jossa hän voi tutustua tilaansa ilman paineita ja sitten jatketaan pariterapiana. Riippuvuuteen vahvasti liittyvä häpeä on hyvä tuoda koko ajan esiin, voittamalla riippuvuuden pääset myös häpeästä. Häpeän syvin olemus on hyvä purkaa. Sillä on muutokseen motivoiva vaikutus.
Ennen seuraavaa terapiaa, primaaripaniikki
Henrikin päiväkirjasta;
Olen vielä vanhoilla päivilläni hakeutunut Mikkeliin opiskelemaan muotoilemisen ja tuotteistamisen artenomiksi. Se, että niin moni asia on kesken, sekoittaa ajatuksiani.. Aamulla sain idean, ajellessani koululle tuote rakentuu päässäni valmiiksi, olen varma sen onnistumisesta… koulupäivä jää lyhyeksi, riennän kotimatkalla Alkoon, ostan viiniä, jotta voin sinulle esittää idean viinilasin äärellä. Herkuttelen jo valmiiksi ajatuksella siitä, miten lumoudut tuoteideastani…Viinin lisäksi ostan pullollisen tiukkaa viinaa sekä muutaman vahvan oluen. Kotona sinulla on kuitenkin ongelmia. Tiskaaminen on kuulemma hankalaa ja uusi tiskikone pitäisi asentaa pikimmiten. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Minulla on nyt luova kausi päällä ja kiire protomallin rakentamisessa. Huomaan, että en taaskaan onnistu tartuttamaan intoani sinuun. Te, yläkerran perheeni olette jotenkin kaukana, eikä teistä ole apua tässä tuotesuunnittelutyössä. En saanut sinulta tai lapsilta ainuttakaan kannustuksen sanaa, joten joudun sulkeutumaan omaan maailmaani, omaan kellariini. Täällä saan kääntyä itseeni, joskus vähän ja toisinaan taas enemmän… Lopulta siemailen kirkasta viinaa pullon suusta ja se lämmittää, rentouttaa.. (Aschan 2010, 36.)
Tuulevin päiväkirjasta;
Olet kulkenut mykkänä ja umpimielisenä pitkään. Illan suussa laitat saappaat jalkaan, otat untuvamakupussin ja lähdet. Pakenet rakkaan pullosi kanssa metsään, kuten monta kertaa aiemmin. (Aschan 2010, 28.)
Parin tunneyhteys katoaa, kun ristiriidat jatkuvat riittävän pitkään. Tämän seurauksena aktivoituu primaaripaniikki, jonka tehtävänä on saada ihminen hakemaan toiselta ihmiseltä turvaa mahdollisimman nopeasti. Vuorovaikutuksessa aktivoituu oma arvottomuus ja pelko tulla hylätyksi. Parin lapsena kokemat traumat aiheuttavat komleksisia kehiä, joiden purkaminen ei ole helppoa. (Pinomaa, teoksessa Malinen, toim. 2013, 116-120.)
Intiimiys
Tuulevin päiväkirjasta;
Huudat minulle, että hoida, tee ja huolehdi ja sitten jätät sanomatta mitään ja pakenet paikalta, teet katoamistempun. Vaikenet, lakkaat vastaamasta puhelimeen, viis veisaat perheen yhteisistä asioista. Jos olet poissa, tiedän nykyään harvoin koska palaat…. haluat vapautta ja itsenäisyyttä. Alat kuulemma elää omaa elämääsi ja olet kyllästynyt tähän kotileikkiin. Ja minä olen täällä, vastuullani kaksi lasta, tämä koti, sen huolto, omat työt, ruoat, pyykit…. ja ennen kaikkea vanhemmuus. Jään tänne äidiksi ja isäksi… Milloin on minun vuoroni, saanko olla ikinä se hyvällä tavalla heikko nainen, naisen kokoinen ja oloinen nainen.…Parivuoteemme toinen puoli on tyhjä ja peitto laskostettu. Olet poissa. Kouraisee syvältä ja ajatuksissani on pelkkiä kysymyksiä. Miksi tämä meni tällä tavalla? (Aschan 2010, 28-29, 62.)
Nainen rakentuu läheisyyden kautta ja saa elämälleen tarkoituksen sitoutumalla rakastettuun. Tyydyttävän seksuaalisen suhteen avulla on mahdollista korjata pettymyksiä, (Tuhkasaari, teoksessa perhe terapiassa 1999, 113-114.) J-C Wahlbeckin mukaan pariskunnat rakentavat omanlaisensa tarinan parisuhteestaan, mutta psyykkisesti he ovat sekä yksi jaettu sielunmaisema että kaksi erillistä sielun maisemaa ( Malinen, Alkio, 2010, 22). Alkoholiongelman varjostamassa parisuhteessa jaettu sielunmaisema häviää ja erilliset sielunmaisemat korostuvat entisestään, jolloin yhteys parin välillä häviää. David Schnarchin (1991) mukaan intiimiyden kokeminen, sen tarve ja kyky sietää sitä on yksilöllinen ja suhteellinen kokemus. Olennaista on tarve jakaa toisen kanssa syvimpiä puolia itsestään. (Malinen, toim. 2013, 32.)
Pariterapiassa, primaaritunteiden hahmottaminen
Tuulevin ja Henrikin kanssa määritellään uudelleen negatiivisen kehän taustalla olevia tunteita. Tuulevi pelkää menettävänsä Henrikin, joka on ollut hänelle se ”korjaava kokemus”. Parisuhde Henrikkiin on tuonut Tuuleville eheyden ja sellaista turvallisuutta, jota kasvuperhe ei tarjonnut. Henrikin lisääntyvä alkoholinkäyttö on aktivoinut Tuulevissa turvattomuuden ja voimattomuuden. Tuulevi on tietämättään ottanut käyttöönsä takertumisen ja torjuvan käyttäytymisen, koska hän ei ole kyennyt osoittamaan Henrikille syvintä pelkoaan. Henrikin riippuvuus alkoholiin on ollut se ”toinen nainen”, joka on vienyt miestä etäämmälle. Henrik on löytänyt Tuulevista turvasataman, jonka seurassa oma riittämättömyys on ollut helpompi sietää. Tuulevi on antanut tilaa oman uran kehittämiseen, eikä ole syyllistänyt vaikka bisnekset menivät mönkään. Tuulevi edusti Henrikille toisenlaista ”isää”, joka ei vaatinutkaan ylisuorituksia. Pieleen menneet bisnekset ja liian suuri haaste talon rakentamisessa palauttivat Henrikin riittämättömyyden tunteet. Vaikka Tuulevi ei ole vaativa, Henrikin on helpompi syyttää kaikesta Tuulevia, eikä omaa isää tai kasvuolosuhteita. Häpeä alkoholiongelmasta sai Henrikin vetäytymään yhä kauemmaksi Tuulevista. Taustalla oli tiedostamaton ajatus, ”lähden, ennen kuin tulen hylätyksi”.
Turvallisen kiintymyssuhteen rakentaminen
Seuraavassa vaiheessa tähdätään kohti turvallisempaa kiintymyssuhdetta parin välille. Terapian tavoitteena on saada vetäytynyt sitoutumaan ja syyttelevä pehmenemään. Yleensä vetäytyjä ei ole tarvitsija, siksi hän ei ymmärrä läheisen tunnetarvitsevuutta. Vetäytyjän keinoina ovat älyllinen suhtautuminen ja käytännön ratkaisut, joiden avulla hän on selviytynyt. Kun nämä keinot eivät enää toimi, vetäytyjä on hukassa. (Pinomaa, teoksessa Malinen, toim. 2013, 120- 126). Vetäytyjänä Henrikin selviytymiskeinoina on ollut tekninen suoriutuminen, suunnittelijana toimiminen, muotoilijan ammattitutkinto ja oman talon rakentaminen. Kun hän on todennut, että näillä toiminnoilla tulos ei olekaan tyydyttävä, hän on turvautunut alkoholiin. Vetäytyminen Tuulevista on ollut keino salata juomista, peittää häpeää ja paeta tunneyhteyttä Tuuleviin. Terapeutin tavoitteena on saada Henrik hahmottamaan oman tapaansa toimia ja löytämään pahimman pelkonsa. Tuulevin osalla tavoitellaan takertumisen vähentämistä, että hän tulee kuulluksi ilman yliampuvaa käyttäytymistä. Tuulevia autetaan löytämään ja ilmaisemaan taustalla olevat pelkotilat. Takertuvan tunneskaala on negatiivinen, jonka vuoksi vetäytyjä vetäytyy entisestään. Terapian tavoitteena on normalisoida tilanne; saada takertuja ja vetäytyjä näkemään, että oma reagoiminen on luonnollinen tapa toimia ja samalla etsitään keinoja muuttaa omaa toimintaa. Jotta oman tunteen löytyminen tuo tuloksia, asiakasta on autettava kokemaan kyseinen tunne (Pinomaa, teoksessa Malinen 210, 126-131.)
Tunneyhteyden rakentamisen ohella paria autetaan työstämään Henrikin runsasta juomista. Henrikin riippuvuutta voidaan tulkita myös kehämäisesti. Henrik potee riittämättömyyttä ja juo runsaasti, juomisen seurauksena oma toimintakyky vähenee, itseinho kasvaa ja tämä tunnetila lievittyy vain juomalla. Sekundaaritunne on, että ”minulta vaaditaan liikaa, tunnen ärsytystä ja vihaakin Tuulevia kohtaan, joka ei huomaa sitä mitä teen, hän vain kontrolloi ja vaatii lisää”. Syy miksi voin pahoin on muissa, epärehellisessä liikekumppanissa, vaativissa työnantajissa, kontrolloivassa vaimossa, lapsissa jotka eivät tule lähelle. Terapiassa Henrikkiä autetaan tunnistamaan primaaritunteet. Hain isältä rakkautta, että hän hyväksyisi minut sellaisenaan. Toistin tätä Tuulevin kohdalla. Odotin, että Tuulevi hyväksyy minut vaikka käytänkin liikaa alkoholia. Vihasin Tuulevia, koska ajatteluni oli, että join runsaasti koska Tuulevin jatkuva kontrollointi oikeutti minut toimimaan siten. Itse asiassa toivoin, että Tuulevi hakisi minut metsästä ja hyväksyisi minut taas. Riippuvuuden työstäminen on saanut minut ymmärtämään, että minun on taisteltava oma taisteluni yksin. Saan siihen tukea Tuulevilta ja perheeltä, mutta ”rintamalla” taistelen yksin.
Dahl, P & Hirschovits. 2002; Tästä on kyse- tietoa päihteistä. Youth Agaisnt Drugs ry.
Ijäs, Kirsti. 2001; Sukupuu. Avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen. Kirjapaja.
kaypahoito.fi/suositukset. Duodecim. (20.11.2014)
Korkeila, J. , Joutsenniemi,K. , Sailas, E. , Oksanen, J. Toim. 2011. Irti häpeäleimasta. Duodecim.
Malinen, V & Kumpula, S. 2013. Integratiivinen lähestymistapa kuvata ja tukia paripsykoterapiaa. Teoksessa; Integratiivinen paripsykoterapia. Malinen Vuokko (toim). Bookwell Oy, Jyväskylä
Pinomaa, H. 2013. Tunnekeskeinen pariterapia. Teoksessa; Integratiivinen paripsykoterapia. Malinen Vuokko (toim). Bookwell Oy, Jyväskylä
Sheldak, D. teoksessa Riippuvuusajattelu, itsepetoksen ymmärtäminen. 2014. Trewski, A.J.
Tuhkasaari, P. 1999. Parisuhde- toiseus ja yksilöityminen elämänprosessissa. Teoksessa; Perhe terapiassa, vuoropuhelua vuosisadan vaihtuessa. Aaltonen,J. , Rinne, R. Suomen mielenterveysseuran koulutuskeskus.
Wahlbeck, J-C. , Miten elämä näyttäytyy parisuhteessa. teoksessa Malinen,V & Alkio, P. 2010, Paripsykoterapia ja parisuhteen kätketyt nahdollisuudet. Väestöliitto