Tänään on kaunis päivä, kukoistava kesäkuu. Auringonpaisteinen lauantai. Laitan ruokaa ja siivoan. Ravistelen matot ulos tuulettumaan. Sinä olet talon päädyssä sirkkelöimässä. Rakennat yhteistä kotiamme. Laitat ovenpieliä ja räystäslautoja paikalleen, mittailet ja naulaat. Maalaat ikkunanpieliä. Viheltelet sinisissä riipputaskuhaalareissa. Puru pöllyää sirkkelin alla. Olen kirjoittanut sinulle kirjeen. Kirjoittaminen toimii. Sillä konstilla olemme käsitelleet vaikeita asioita melkein koko suhteemme ajan. Tätä viestiä olen miettinyt jo jonkin aikaa ja on tuntunut vaikealta pistää sanoja järjestykseen, perätysten, lauseiksi. Olen yrittänyt olla mahdollisimman hienotunteinen ja katsoa asiaani meidän molempien näkökulmasta. Sinun alkoholinkäyttösi on alkanut vaivata minua, sen mukanaan tuomat tilanteet ja vaikutukset perheemme elämässä. Olen nykyään varuillani sellaisissa tilanteissa, joissa saatat juoda enemmän. Juhlat huolestuttavat minua – ei paljon, mutta kumminkin. Ajattelen niitä vähän turhan paljon jo ennakkoon. Kirjeessä yritän kuvata sitä, miltä juomisesi minusta tuntuu. En halua syyttää, vain kertoa tunteistani ja huolenaiheistani. (Aschan 2010,19.)
Psyykkinen riippuvuus, Henrikin päiväkirjasta;
Tämä taloprojekti on ollut alkujaan iso haaste, aikamoinen miehuuskoe. Maalaispoikana minulla oli perinteikäs mielikuva oikeista miesten töistä. Fyysinen ja tekninen touhuaminen kuuluu nimenomaan miehille ja sen nimissä teinkin jo pienenä poikana isän kanssa maa- ja metsätilan moninaisia askareita. Ne kaikki olivat jo tuolloin mieluisia ja haastavia. Minun oli aina oltava isän mittainen ja pystyttävä jopa parempiin suorituksiin kuin hän, olihan isäni minun – pienen pojan ja perheen kuopuksen perspektiivistä jo vanha mies. Tämän yhteisen kotinikin haluan tehdä ihan itse, sillä olenhan talon ainoa mies. Kaadan tontilta puut, sahautan ja höyläytän tarvittavat materiaalit, taapeloin ja kuskaan. .. Yllättävän paljon töitä mokomassa talossa… On paljon työvaiheita, joitten tekeminen on yksin lähes toivotonta. Tämä on tärkeä hanke. Rakentamisen ohessa minulla on toki muitakin projekteja. Olen saamassa jalansijaa omilla ideoillani, muotoilijana ja tuotesuunnittelijana.. Keskittyminen moneen asiaan ei tunnu onnistuvan edes minulta. Pitkä räystäslauta on hankala itse asentaa. Lauta olkapäillä kurkotan naulapyssyä telineeltä ja samalla tippuu laudanrakoa mittaava puupalikka alas viisi metriä maahan. Se on jo toinen kerta. Alkaa ottaa päähän. Kiipeän alas ja takaisin ylös, nojaan seinän ja avaan pullon. Ah, miten mahtava fiilis. Hiljalleen ärsytys sulaa ja alkaa tuntua hyvältä. Juoma lämmittää ja alan taas päästä kiinni työvireeseen. Pääsen mielihyvätilaan, jossa voin unohtaa pienet vastoinkäymiset ja saan tyydytystä valmistuvasta talostamme. Iltapäivällä minua jo väsyttää kovin. Päätyräystäs on valmis, enkä oikein uskallakaan kiivetä ylös, sillä olut tekee minut jotenkin turraksi ja turhan ärtyneeksi. Menen kellariin ja otan nokoset. Onhan tässä jo huhkittu tarpeeksi. (Aschan 2010, 24-25.)
Päihderiippuvuutta poteva voi uskoa viimeiseen asti, että hänen ongelmansa eivät ole seurausta liiallisesta alkoholinkäytöstä. Hän voi johtaa harhaan itsensä lisäksi ulkopuoliset ja myös läheiset. Etenkin alkoholiongelman kehittymisen alkuvaiheessa juovan henkilön kuvaukset tapahtumista voivat kuulostaa järkeviltä, jolloin läheiset voivat pitkiä aikoja päätyä ajattelemaan samoin. ( Trewski 2014, 17.) Psyykkiseen riippuvuuteen liittyy se, että kemian avulla toivotaan muutosta omaan mielentilaan, nopeasti ja voimaperäisesti. Seurauksena ihminen tulee riippuvaiseksi tunnetilasta, jonka päihde aiheuttaa. Henkilö voi ajatella että voidakseen hyvin, hänen täytyy käyttää päihteitä. ( Dahl& Hirschovits 2002, 12.)
Tuulevi ja Henrit haketuvat pariterapiaan
Tuulevin aloitteesta he tulevat pariterapiaan. Tuulevi kertoo, että Henrikin alkoholiongelman vuoksi heidän parisuhteensa voi huonosti, myös lapset kärsivät. Tuulevi kertoo, että alkoholi on enenevästi mukana arjessa, jonka seurauksena Henrik ei ole läsnä, eikä ota vastuuta perheestään. Henrik kulkee omia polkujaan, eikä edes ilmoita missä on. Henrik on suostunut terapiaan vain Tuulevin vuoksi, hän ei näe parisuhteen tilaa yhtä huonona. Henrik on puolustuskannalla; hän myöntää käyttävänsä alkoholia, mutta kertoo kykenevänsä silti työhönsä. Lisäksi hän rakentaa yksin taloa perheelleen. Henrik kertoo, että hän ei ole väkivaltainen, ei käy kapakoissa ja elättää perheensä. Henrik myöntää, että parisuhteen tilanne on jossain määrin huonompi kuin ennen, mutta se johtuu siitä, että Tuulevi odottaa häneltä mahdottomia ja vahtii koko ajan juomista, silloinkin kun sitä ei ole.
Terapeutin ennakkoasenteet
Olipa parin ongelma mikä hyvänsä, terapeutin on hyvä olla tietoinen omista uskomuksistaan liittyen erilaisiin ilmiöihin. Integratiivisessa pariterapiassa terapeutti havainnoi parin tilannetta, mutta ei pyri tekemään välittömiä tulkintoja. Terapeutilla voi olla ennakkoasenteita parin kokemaa ilmiötä kohtaan, mutta hän pyrkii hahmottamaan ilmiön taustoja. Hän pyrkii irti tulkinnoistaan reflektiivisen asenteen avulla. Integratiivisen lähestymistavan mukaan terapeutilla on kuitenkin esioletus asiasta, jota hän lähtee tutkimaan (Kumpula & Malinen, teoksessa Malinen, toim. 2013, 11- 12). Ennakkoasenteet mihin tahansa ilmiöön syntyvät konstruktiivisesti, rakentuvat kerroksittain elämän ajan ja tavalla tai toisella ne näkyvät aina myös terapeuttisessa vuorovaikutuksessa.
Integratiivinen pariterapia
Integratiivisessa pariterapiassa terapeutti tutkii kehämäisesti paria keskenään, sekä kumpaakin erikseen ja yhdessä suhteessa itseensä. Myös pari käy yhdessä ja erikseen dialogia keskenään ja terapeutin kanssa. Terapeutti tavoittelee olennaisen, ratkaisemista vaativan asian löytymistä. Tämä tapahtuu jatkuvan dialogin kautta. Terapeutilla on hallussaan ”työkalupakki”, joka sisältää erilaisia teorioita ja viitekehyksiä. Jokaisen parin kohdalla terapeutti arvioi yksilöllisesti, mistä juuri tämä pari hyötyisi. Terapeutin eteneminen tapahtuu paitsi kehämäisesti, myös kahdensuuntaisesti; vertikaalisesti ja horisontaalisesti. Terapeutti liikkuu monensuuntaisesti; teorian, oman kokemuksen ja hahmottamansa olennaisen maastossa. Kun pari saavuttaa luottamuksen ja turvallisuuden suhteessa toisiinsa ja terapeuttiin, mahdollistuu syvempien tasojen tutkiminen. Parin kanssa hahmotetaan haavoittuvuuden kehä, johon liittyy heidän tunteensa ja uskomuksensa. Ei vain parin välissä, vaan suhteessa sukuun, sukupolviin ja ympäristön stressitekijöihin. Kun puolisot ovat valtataistelussa keskenään, he menettävät kyvyn hahmottaa omia ja toisen tunteita. He eivät kykene pysäyttämään kehää omin avuin ja lopulta tunneyhteys katkeaa. Integratiivisen terapian mukaan parin kanssa hahmotetaan katkenneen tunneyhteyden vuoksi aktivoituneet sekundääritunteet, kuten viha ja pettymys ym. Heitä autetaan löytämään sekundääritunteiden taustalla vaikuttavia primaaritunteita, kuten pelko hylätyksi tulemisesta ja rakastettavuuden menetyksestä. Kun kielteinen kehä saadaan hahmotettua ja pysäytettyä, vahvistetaan parisuhteen kiintymyssuhdetta. (Malinen, Kumpula, teoksessa Malinen, 2010, 14-22.)