Psykoterapia

Kuka voi antaa psykoterapiaa?

Psykoterapeuttina toimiminen edellyttää Valviran lupaa, tämän voi tarkistaa jokaisen psykoterapeutin osalta terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteristä (Terhikki).

Kuka voi hakeutua psykoterapiaan?

Kuka tahansa voi hakeutua psykoterapiaan, joko yksin, puolison tai perheen kanssa. Jos mikä tahansa ongelma häiritsee omaa, parisuhteen tai perheen toimintakykyä, eikä tilanne tunnu etenevän omin voimin, voit/voitte hakeutua psykoterapiaan. Mieluummin aikaisessa vaiheessa, kuin liian myöhään.

Kuka psykoterapian maksaa?

Mikäli tulet yksityisesti, maksat terapian itse. Mikäli lähettävä taho arvioi sinun hyötyvän perhe- tai pariterapiasta ja Kela:n kriteerit täyttyvät, antamani pari- ja perheterapia voivat toteutua kuntoutuspsykoterapiana, jolloin kela maksaa siitä osan. Siirry kela:n sivuille

Miten psykoterapiaan hakeudutaan?

Voit varata psykoterapeutilta suoraan ajan puhelimitse, sähköpostilla tai kotisivujen yhteydenotto lomakkeen kautta.

Miten pitkäkestoista psykoterapia on?

Ensimmäisen käynnin jälkeen päätät haluatko jatkaa käyntejä. Jos ongelma koskee puolisoa tai perhettä, voimme yhdessä miettiä, ketkä osallistuvat psykoterapiaan jatkossa. Päätät myös terapiaistuntojen tiheyden. Joskus ongelmat ratkeavat muutamalla käynnillä, joskus tarvitaan pidempi jakso. Terapiaistunto voi kestää 1h:n tai 1,5h. Pari- ja perheterapiat ovat kestoltaan 1,5h.

Terapiaan tuleminen

Psykoterapiaan tuleminen on monille jännittävä kokemus ja se on hyvin ymmärrettävää ja sallittua. Yksilö/pari hakeutuu psykoterapiaan pääasiassa kerran elämänsä aikana, eikä voi tietää mitä psykoterapia on. Jännittämistä voi lisätä myös vääränlaiset odotukset. Ihminen saattaa ajatella, että hänen täytyisi osata jotain, tai ainakin valmistautua jotenkin, jotta voi tulla terapiaan. Jotkut ajattelevat, että heidän täytyy ottaa jollain tasolla vastuu terapiaistuntojen sisällöstä.  ”Mitä siellä puhutaan? riittääkö puhumista? entä jos en muista asioita riittävän hyvin? voinko aloittaa kertomisen lapsuudesta vai loppuuko aika kesken? entä jos en osaa selkeästi kertoa, mikä minua vaivaa? jos tulen yksin pariterapiaan, olenko uskottava, tuonko esiin vain oman näkemykseni asioista ja puolisoni ajatteleekin toisin? voinko ylipäätään luottaa siihen, miltä minusta tuntuu? ”. Nämä ovat yleisiä mietteitä, mutta ei hätää. Terapeutilla on ohjat käsissä ja hänen ammattitaitoonsa kuuluu muodostaa kokonaiskuva juuri sinun/teidän tilanteesta.

Pariterapiaan hakeudutaan keskimääräisesti vasta sen jälkeen kun asioita on yritetty omin voimin ratkaista, tämä on voinut viedä vuosia. Ideaalitilanne olisi, että apua haettaisiin ennen kuin ongelmat kasaantuvat.  Pariterapiaan tarvitaan kaksi, mutta joskus vain toinen osapuoli on halukas terapiaan. Itseään syyllisenä pitävä ei ehkä halua pariterapiaan sen vuoksi, että syyllisyys ”todennetaan” myös terapiassa. Pariterapiassa ei etsitä syyllisiä, koska pääasiassa ongelmien syntymiseen tarvitaan kaksi osapuolta.  Jos kumppani kieltäytyy tulemasta, toinen voi aloittaa ja voidaan yhdessä miettiä keinoja motivoida toinenkin tulemaan.

Syyllisyyden purkaminen on yksi pariterapian tavoitteista. Samoin oman toiminnan tutkiminen. Terapiassa pysähdytään kuuntelemaan kumppania eri tavalla ja samalla mietitään miksi itse toimin siten kun toimin. Pariterapiaan liittyviä kysymyksiä ovat: ”voidaanko me saada apua pariterapiasta, koska ollaan kotonakin puhuttu paljon, eikä olla hyödytty siitä? mitä pariterapia oikeastaan on? voiko puhuminen auttaa meitä? voiko puhuminen ylipäätään auttaa ketään?

Tavallisesti henkilö harkitsee terapian aloittamista pitkään, jopa vuosia. Hän tiedostaa jollain tasolla, että kantaa liiallista taakkaa, että asioita pitäisi lähteä käsittelemään, mutta lähteminen on prosessi. Moni ajattelee, että ”jos löytäisin oikean minulle/meille sopivan terapeutin, voisin aloittaa”. Tämä onkin vaikein kohta, koska vain kokeilemalla voi tietää, onko joku sinulle/teille sopiva terapeutti. Hyvä mittari on se, tuleeko sinulle ensimmäisen istunnon jälkeen sellainen olo, että terapeutti kuunteli sinua aidosti? ymmärsikö terapeutti sinua ja tilannettasi? jäikö sinulle vaikutelma, että terapeutilla olisi ”työkalupakissaan” avaimia ja menetelmiä auttaa juuri sinua/teitä? Lisäksi joudut miettimään, onko hinta-laatusuhde oikea? miten pitkään joudut käymään ja paljonko se maksaa? Näitä asioita sinulla on oikeus ja velvollisuuskin miettiä, ennen kuin sinun tarvitsee sitoutua psykoterapiaan.

Mitä terapia on?

Terapia on ”sipulin kuorimista” ja jokaisella terapiakäynnillä kuoritaan sen verran, kun se sillä kertaa on mahdollista. Asiakas ottaa vastaan sen verran, kun sillä kerralla kykenee.  Liian nopea kuoriminen rikkoo mielen tai aiheuttaa sen, että mieli ei ehdi työstää asioita ja muutosta ei tapahdu.  Välillä terapia prosessissa on meneillään niin kipeä vaihe, että sipulia ei päästä kuorimaan ollenkaan.  Silloin ”itkua” tulee liikaa ja kuorimisen sijaan keskitytään voimaantumiseen.  Terapeutti toimii säiliönä asiakkaan ongelmille; ottaa ne vastaan, prosessoi ne ja palauttaa asiakkaalle sellaisessa muodossa, jonka asiakas kykenee ottamaan vastaan. Prosessin tuloksena asiakas päätyy ymmärtämään itseään, kumppaniaan ja perhettään paremmin.

Asiakkaan ei tarvitse oppia terapiassa asioita, hän eheytyy jos terapia on hyvää ja terapeutti osaa asiansa. Oppimisesta voidaan puhua silloin, jos puhutaan esimerkiksi lasten kasvatukseen liittyvistä menetelmistä.

Terapiassa oleminen

Asiakas kuuntelee ensimmäisen käynnin aikana terapeutin arvion omasta tilanteestaan ja sen jälkeen tekee päätöksen jatkosta, huomioiden omat ja parisuhteen voimavarat ja budjetin.  Jos asiakkaalla on omasta lapsuudesta johtuvaa arvottomuutta ja hylkäämisiä, hänelle voi alkuun tuottaa vaikeuksia ”antautua” terapiaan. ”Jos olen kotona syyllinen kaikkeen, tai olen lapsena ollut syyllinen kaikkeen, olenko sitä myös terapiassa?” Terapeutti voi olla asiakkaalle ensimmäinen ja ainoa henkilö, jolle pitäisi uskaltaa purkaa omaa pahaa oloa ja mieltä vaivaavia ajatuksia, se ei tapahdu hetkessä, mutta ajan myötä helpottuu.  Terapiassa asiakkaan tehtäväksi jää oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan tuleminen ja avoimuus omien tai parisuhteen taakkojen tarkasteluun. Hänen ei tarvitse ottaa muuta vastuuta terapiasta.  Terapiaan saa tulla ”pää tyhjänä” kiireisen työpäivän jäljiltä, terapeutin tehtävä on silloinkin johdatella sinut mieltä painavien asioiden äärelle. Terapeutin tehtävänä on pitää huoli siitä, että ongelmat tulevat käsitellyksi. Terapeutin vastuulla on suositella terapiakäyntien tiheyttä siten, että terapia etenee prosessimaisesti. Liian harvat terapiakäynnit vaikuttavat siihen, että käynnillä ehditään käsitellä vain kuulumisia, eikä prosessoimista vaativia asioita. Liian tiheät käynnit vaikeuttavat asioiden prosessointia. Pariterapian osalta väli saa olla pitempi, koska silloin edistymistä tapahtuu myös tapaamisten välissä.

Salaisuus/vaitiolo

Jotkut asiakkaat kertovat tuttavilleen, että käyvät terapiassa ja heille se on luontevaa. Useammat haluavat salata, että ovat päätyneet hakemaan ammattiapua.  Tämä on luonnollista ja se pitää huomioida kaikessa. Terapiatilan pitää olla sellainen, että sinne on helppo tulla huomaamatta. Terapeutin täytyy porrastaa ajat siten, että asiakas ei törmää käynnillään muihin asiakkaisiin, paitsi ryhmäterapiassa.  Kaikki käydyt keskustelut terapiassa ovat ehdottoman luottamuksellisia. Terapeutti tekee muistiinpanoja helpottaakseen työtään, mutta kukaan muu ei näe niitä. Laki määrää niiden säilytyksestä.  Kun terapeutti kohtaa asiakkaansa muualla kuin terapiassa, hän tervehtii jos asiakas tervehtii ensin. Kiusallisia tilanteita ei tarvitse pelätä. Terapeutti ei nosta terapiatilan ulkopuolella esiin asiakassuhdetta johonkin henkilöön.